Very nice ship 19/1

Olin kahteen eri otteeseen töissä suomen ainoassa "aidossa banaanihävittäjässä". Banaani nimessä tulee siitä, että nämä laivat ovat suunniteltu niin että suuri osa liikenteestä on banaanien kuljettamista. Banaanit asettaa kovia vaatimuksia laivan lasti-tiloille, koska niiden säilyminen pitkän matkan aikana asettaa tiukkoja vaatimuksia lämpötilan ja ilmanvaihdon suhteen. "Hävittäjä" osa nimikkeestä tulee siitä että laivat useimmiten olivat pitkiä ja kapeita, mikä mahdollisti korkean matkanopeuden kohtuullisella koneteholla. Pienillä laivoilla banaanien kuljettaminen ei yleensä ole kannattavaa. Sen takia banaanihävittäjät ovat useimmiten isoja tai keskikokoisia jäähdytyslaivoja. Useimmat "banaanihävittäjät" ja useimmat muutkin jäähdytyslaivat voivat kuljettaa myös pakasteita.

m/s Benita oli ruotsalainen ison jäähdytyslaiva-varustamon keskikokoinen laiva. m/s Benita pystyi pitämään kaikki lastitilansa

1 asteen tarkkuudella, määrätyllä lämpötilalla -28 ja +20 asteen välillä, monta viikkoa. Sen lisäksi pystyttiin valvomaan ja säätelemään lastitilojen kolioksiidi ja eri kaasujen määriä.

m/s Benita myytiin Suomalaiselle varustamolle ja se liikennöi Suomen lipun alla n.10 vuotta. Suomessa ei ole ollut muita isoja tai keskikokoisia jäähdytyslaivoja. Tosin 1992 - 2000 ahvenanmaalainen jäähdytyslaiva varustamo oli osaomistajana kahdessa isossa jäädytyslaivassa mutta ne olivat rekisterissä, Bahaman lipun alla.

m/s Benita rahdattiin välittömästi myynnin yhteydessä takaisin myyvälle varustamolle. Laiva sai siksi pitää myös alkuperäisen nimensä. Miksi muuttaa kaunista nimeä. Varsinkin jos se sattuisi olemaan rahtaajan tyttären nimi. Ruotsalainen yhtiö siis päätti mitä kuljetetaan ja kuinka paljon.

m/s Benitan salonki oli laivan edustustila ja korkeimman päällystön ruokailutila. Siinä söi Päällikkö, Yliperämies ja Konepäällikkö. Yksi kohta salongissa oli erilainen kuin muiden laivojen edustustiloissa. Jos laivojen salongeissa on tauluja niin ne liittyvät yleensä laivoihin tai merenkulkuun. m/s Benitan salongin toisella lyhyellä seinällä oli iso "maalaus"

( n.2m. x 1m. ) joka esitti hyvin kaunista lepäävää alastonta naista. Nainen ja hänen asentonsa oli selvästi provosoiva ja hyvin vahvasti eroottinen. Joskus mietin sitä: että, onko tämä maalaus liian eroottinen yleisiin tiloihin. Mutta onhan näitä klassisia maalauksia joissa on alastomia naisia monissa edustus-tiloissa. Toisessa taulun alanurkassa oli pieni suttuinen signeeraus. Aloin kuitenkin epäillä taulun klassisuutta kun Kaliforniassa "Long Beach"sin monen pornokaupan ikkunassa näin saman kuvan, eri kokoisina yleensä valokuvana ei maalauksena, ilman signeerausta, Samaa kuvaa oli myös almanakoissa ja jopa kellotaulun taustana. Siis niin kuin muitakin hyviä pornokuvia esitellään. Yksi kohta joka puolustaa kuvan Amerikkalaisuutta on että naisella oli jättirinnat. Klassisissa kuvissa vain Rubens tykkäsi rehevistä rinnoista. Mutta mehän tiedämme että jenkit ovat "tissi-friikkejä", mitä isommat tissit sitä parempi.

Yksi tällainen Ruotsalaisvarustamon lastisopimus oli: Argentiinalaisen pakastelihan kuljettaminen hyvin moneen eri maahan, sopimus oli pitkäksi aikaa ja käsitti monta eri laivaa, jota Ruotsalaisvarustamo omisti tai rahtasi. Tämän ison ja tärkeän sopimuksen ensimmäinen lasti oli m/s Benitan lasti Buenos Airesista, Port Saidiin Egyptiin. Argentiinalainen osapuoli tässä sopimuksessa oli suuri lihan vienti ja varustamo yritys nimeltä ELSA (Empresa Linea Shipping Argentina tai jotain sen tapaista). ELSA oli Argentiinan suurin vientiyritys, ja suurin varustamo. Siis hyvin merkittävä yhtiö koko maan mittakaavassa. ELSAN puolestaan omisti FIASCO (Financiala Idustria Argentinos Superbos Compania Organisitoros tai jotain sinnepäin) FIASCO omisti ja hallinnoi suunnilleen kaiken lihaan liittyvän Argentiinassa, karjan kasvattamisen, jalostuksen, kuljetuksen, teurastuksen, lihankäsittelyn ym. ym. Maan ylivoimaisesti suurimman ja tärkeimmän yhtiön asema maassa oli ikään kuin valtio valtiossa.

Kun puhutaan taloudesta ja Argentiinasta niin useimmiten tulee mieleen inflaatio, en tiedä kursseista mutta kuvaavaa inflaatiolle oli että paikassa jonne olimme säännöllisesti kiinnittyneenä Buenos Airesissa oli laivan keulan edessä tupakka mainos jossa oli hinnan kohdalla vaihdettava taulu siinä luki että kyseinen tupakka aski maksaa 3200 pesoa. Kun palasimme Buenos Airesiin Egyptin matkan jälkeen, n 6 viikkoa myöhemmin niin mainos kertoi tämän tupakka askin maksavan 6400 pesoa. Hinnat Argentiinassa olivat kuitenkin halpoja kun käytti USAn dollareita. Niitä kaikki paikalliset himoitsivat.

Usein kävimme 2: perämiehen kanssa satamakapakassa lounaalla. Söimme ison lautasen kokoisen sisä-file´ pihvin ja ison kulhollisen salaattia ja 0,5 litraa olutta. Kun maksoimme dollareilla niin 2 hengen lounas maksoi 3 dollaria. Kuulin jälkeenpäin monta kertaa että inflaatio Argentiinassa vaan kiihtyy.

Tulin m/s Benitan Buenos Airesissa käyntien jälkeen Argentiinaan seuraavan kerran vasta 10 vuotta myöhemmin. Silloin hieman pienemällä jäähdytys laivalla lastaamaan omenoita Campanan satamassa. Tullessa satamaan sain agentilta paikallisen englanninkielisen sanomalehden. Etusivulla kehuttiin että Argentiinassa on saatu inflaatiota hillittyä 33 prosenttiin. Kun katsoin otsikkoa niin ajattelin että onhan tuo kuitenkin vielä aika kova inflaatio. Myöhemmin kun minulla oli paremmin aikaa lukea artikkeli läpi, paljastui että tuo 33%, oli viikossa.

Lastin lastausta Buenos Airesissa valvoi ELSAn supercargo Rudolf, joka oli saksankielinen Argentiinalainen. Saksalaisista vanhemmista Buenos Airesissa syntynyt nuorehko merikapteeni. Hän valitteli huonoa Englannin kielen taitoaan, ja minä valittelin huonoa Saksan kielen taitoani. Käytännössä homma sujui niin että hän puhui Saksaa ja minä Englantia ja koska molemmat olivat alan miehiä niin kaikki aina sujuin hyvin. Rudolf oli aluksi hyvin tiukka ja tarkka kaikesta, hänestä huomasi heti että hän oli asiantuntia sekä laivojen että pakastelihan suhteen. Aika nopeasti Rudolf huomasi että myös meillä oli, asiantuntemus, ja hänen ihailemansa saksalaistyyppinen ahkeruus ja täsmällisyys.

Siksi yhteistyö tuli leppoisaksi ja mukavaksi. Kunnes, toiseksi viimeisenä aamuna Buenos Airesissa, hyvin kalpeana ja hermostuneena, Rudolf tuli puheilleni ja kertoi että: Mr. Perez, FIASCO n johtaja tulee illalla laivalle käymään. Vastasin että: Joo, tervetuloa vaan.

Rudolf sanoi: kyseesssä on siis Mr. Perez. President of the Company, Argentinan tärkein mies. Minä sanoin että meidänkin varustamon johtaja on Suomen tärkein mies. Tunnin kuluttua tuli 10 miehen delegaatio ELSAsta he tarkastivat suunnilleen kaikki laivan näkyvät osat, ja suunnittelivat illan valaisuksen niin ettei ruostetta näkyisi tarkistivat myös reitit laivalla ja laivan salongin. he päättivät että laivan maihin käytävä ei ole tarpeeksi mukava ja turvallinen. He lupasivat että kohta tulee porukkaa rakentamaan iso silta laiturilta laivaan ja runsaasti punaisia mattoja kansille. Sen jälkeen tuli iso valtuuskunta meidän stuertin puheille keskustelemaan tiloista ja tarjoilusta. Onneksi stuertti rakasti isoja juhlia ja oli tilaisuudesta innoissaan. Hän oli huippu asiantuntia näissä asioissa. Kun tämä nopeasti selvisi valtuuskunnalle niin he hyväksyivät mukisematta stuertin kaikki suunnitelmat ja saivat mahtavat tilauslistat tarvittavista ruuista ja tarvikkeista jotka he toimittavat ELSAn laskuun laivalle. Viinojen suhteen suurin osa oli laivan puolesta OK, mutta laadukkaita ruokaviinejä tilattiin runsaasti. Aivan selvästi huomasin jälkeenpäin että stuertti oli vetänyt kotiinpäin. Paljon oli selvästi laivan varastojen täydennystä, kalliilla herkuilla joita ei olisi saanut tilata varustamon laskuun. Sen jälkeen tuli turvallisuus porukka n. 15 miestä puolet univormuissa pistoolikotelo vyöllä, ja puolet pukeutuneina "James Bond" maisesti niin että selkeästi pistooli oli piilossa pikkutakin alla. He oli tyytyväisiä uuteen silta suunnitelmaan, ja tarkastivat reitit laivalle ja laivan sisällä ja määräsivät paikat joihin agentit piiloutuvat reittien varrelle. Tarkkaan he tarkastivat kaikki sisätilat minne johtaja saattaisi haluta mennä: esimerkiksi lastitiloihin tai komentosillalle. Kaikesta tästä ennakko hälinästä alkoi tulla se tunne että taitaa kuitenkin olla kyseessä tärkeä mies. Ennakkoon oli ilmoitettu että Mr. President of the Company

saapuu klo 19. Kaikille Päällystölle univormut päälle stuertille valkoinen univormu jossa komeat kuutamo kaluunat. Yliperämies parkkeerattiin laiturille uuden sillan päähän ja minä laivan päähän siltaa. Toivottamaan suurta johtajaa tervetulleeksi. Kello tuli 19 mutta mitään ei tapahtunut. Vasta kello 20 jälkeen alkoi kuulua autojen ääniä. Ensimmäisenä tuli Poliisiauto hätävilkut vilkkuen sen jälkeen n.20 kappaletta mustaa Cadillacia ja viimeisenä taas poliisiauto hätävilkut vilkkuen. Varmaankin, jos kyseessä olisi ollut USAn presidentti tai Neuvostoliiton johtaja, tai muu iso diktaattori, niin saattue olisi ollut vaatimattomampi. Cadillac jono pysähtyi uuden maihinnousu sillan edessä olevien punaisten mattojen kohdalle. Ensimmäisestä Cadillacista tuli ulos lauma turvamiehiä. Toisesta Cadillacista tuli ulos johtaja, lihavahko harmaatukkainen ja harmaaviiksinen mies. Lopuista 18 Cadillacista tuli mustapukuisia pikku -johtajia ja turvamiehiä. Johtaja ei mennytkään punaisia mattoja myöten uudelle ELSAn rakentamalle sillalle, vaan tuli Benitan omalle maihin-käytävälle. Ehdin kuitenkin sopivasti sen päähän ja toivotin hänet tervetulleeksi laivalle. Johtaja ravisteli kättäni yllättävän rajusti ja sanoi:

aa.... Benita aa... Captain Benita. Sitten ohjasin hänet suunniteltua turvallista reittiä laivan salonkiin. Muu porukka seurasi perässä. Heitä tuli salonkiin vaan niin monta kun mahtui seiniä myöten seisomaan. Stuertti esitteli juhlapöytää johtajalle mutta tämä nappasi vain pödältä sen vaatimattomimman pullon joka oli 12 vuotta vanhaa Ballantines Whiskyä. Hän kaatoi lasinsa puolilleen, ei vettä, ei jäätä. Perässähiihtäjistä vain rohkeimmat kaatoivat itselleen whisky paukun, useimmat eivät tehneet mitään, katsoivat vaan mitä johtaja tekee. Sen jälkeen Mr Perez meni seinällä olevan "maalauksen" eteen ja kauan sitä katseltuaan mutisi jotakin joten menin hänen viereen jolloin hän toisti minulle: Very nice ship. Ja hän sanoi uudestaan: Very nice ship. Hän joi lasinsa tyhjäksi, jolloin stuertilla oli Ballantines pullo ja uusi lasi kädessä. Johtaja Perez nappasi stuertin kädestä pullon ja kaatoi lasinsa täyteen. Sitten hän meni uudestaan "maalauksen" eteen ja toisti: Very nice ship. Johtaja joi hiljalleen lasinsa tyhjäksi maalauksen edessä. Sitten hän taputti stuerttia olkapäälle ja sanoi: You have very good whisky. Sitten hän tuli minun luokse ja taas kovakouraisesti ravisteli minun kättäni ja sanoi Thank you Captain Benita, sitten hän meni vielä kerran "maalauksen" eteen ja sanoi: Very nice ship!

Sitten hän kiireesti poistui samaa reittiä mitä myöten olimme tulleet. Turvamiehillä ja perässähiihtäjillä tuli kova kiire lähteä perään. Johtaja poistui samaa maihin-käytävää myöten jota oli tullut vaikka turvamiehet suosittelivat uutta siltaa. Joka nyt jäi täysin käyttämättä koska perässähiihtäjät hiihtivät aina samaa latua kun johtaja. Sitten poliisiautot ja Cadillacit lähtivät samassa järjestyksessä kun olivat tulleet. Laivan porukan kesken juhlat jatkuivat hyvin pitkään. Kaikesta päätellen johtaja oli tyytyväinen laivaan, koska hän sanoi: Very nice ship.

Seuraavana päivänä Rudolf toi minulle lahjaksi salkun jossa oli johtaja Perezin kortti jossa luki: Kiitos vieraanvaraisuudesta. Salkun kannen sisäpuolella on ELSAn logo ja nimi.

6.1.2022