Vastaantulija 3/1

Olin 60 luvun loppupuolella töissä ruotsalaisessa laivassa joka kuljetti sanomalehtipaperia Suomesta Yhdysvaltoihin. Paluulastina Amerikasta oli kanadalaista sanomalehtipaperia Englantiin. Ruotsalaisen laivan nimi oli tähän liikenteeseen sopiva "Finland". (Ei liene kuitenkaan olemassa Suomalaista laivaa jonka nimi on Ruotsi ja joka kuljettaa Ruotsalaista nuuskaa Kanadaan). Tässä Finland laivassa oli töissä eräs ruotsalainen moottorimies, mainio ja arvostettu työntekijä ja yleensä mukava kaveri. Minua ihmetytti juttu joka kertoi että tämä moottorimies oli istunut pitkän vankila-tuomion siitä että hän oli tappelussa lyönyt miehen kuoliaaksi. Ajan myötä myös minulle selvisi syy. Jo pienehkö määrä alkoholia muutti mukavan kaverin täysin, mukavasta rauhallisesta kaverista tuli riidanhaluinen raju tappelija. Alun perin kaveri oli lähtenyt merille sen takia että vakilasta vapautumisen yhteydessä hänelle oli suositeltu merille lähtöä, pitkän linjan laivoilla näkee maailmaa ja on avaraa, vankilasellin jälkeen todellista vapautta. Tämä oli viranomaisten salaisesta mietinnöstä tullut ehdotus: Vastaus siihen että miten päästään vankilakundeista eroon. Lähetetään heidät pitkänlinjan kauppalaivalla mahdollisimman kauas pois Ruotsista. Kun tieto näistä suosituksista levisi julkisuuteen niin kaikki ruotsin ammattiyhdistykset, sekä työntekijä että työnantajapuolellanostivat kovan vastalauseen ja tämä lopetettiin. Joukko ex. vankilakundeja oli kuitenki jo lähtenyt merille.

Yksi Kanadalaisen sanomalehtipaperin lastauspaikka oli joka matkalla Quebec.

Quebec on samannimisen provinssin pääkaupunki.

Quebeckin provinssi oli mukava paikka käydä maissa, provinsissa oli kuitenkin kaksi huonoa puolta, pahempi niistä oli että olut oli huoneenlämpöistä. Kunnes opimme pyytämään kanta paikoissa että pistäisivät jokin verran olutta jääkaappiin meidän tulevien käyntiemme varalta. Baareissa tätä pidettiin outona, mutta suostuivat, tiesivät että me tulemme heille jos heillä saadaan kylmää olutta. Tämän oudon lämpötilan lisäksi Quebeciläisillä oli tapana pistää olut lasiin suolaa. Tätä varten oli olutpaikoissa joka pöydässä astia jossa oli karkeaa suolaa.

En viitsi kertoa mille maistui kesähelteellä tämä 37 asteinen suolainen keltainen neste. Toinen huono puoli Quebecissä oli, että sataman ulkopuolella ihmiset olivat haluttomia puhumaan englantia. Provinssissa oli kieli riitoja. Muissa provinsseissa ei tällaista ollut.

Meidän moottorimies oli Quebecin keskustassa kapakassa ja meni Juke-Boksin luo ja pisti siihen rahaa ja valitsi kappaleen jonka halusi kuulla. Kun meneillä oleva kappale loppui niin laite ei alkanutkaan soittamaan hänen valitsemaa musiikkia. Edellinen musiikin valitsija oli nähtävästi valinnut useamman kappaleen. Moottorimies vihastui vekottimen haluttomuudesta soittaa hänen valitsemaa musiikkia. Hän alkoi lyödä ja potkia Juke-Boxia. Kaksi isoa vahtimestari tuli ranskaksi pyytämään moottorimiestä lopettamaan Juke-Boxin pahoinpitely. moottorimies haukkui Juke-Boxia englanniksi ja jatkoi sen lyömistä. Tästä englanninkielisestä kiroilusta vihastuneena vahtimestarit kirjaimellisesti heittivät moottorimiehen ulko-ovesta kadulle. Tästä johtuen moottorimies kaatui vatsalleen jalkakäytävälle. Tällainen kohtelu tekee kenet tahansa vihaiseksi, yhden niin vihaiseksi että ensimmäinen vastaantulija jalkakäytävällä joutui vihan kohteeksi, moottorimies löi häntä leukaan. Vaistomaisesti lyönnin kohteeksi joutunut isokokoinen mies löi takaisin. Moottorimies heräsi tajuttomuudesta sairaalassa. Isokokoinen lyöjä oli tuonut hänet sairaalaan ja oli huolestuneena sairaalassa odottamassa tuloksia siitä mitä hän oli saanut aikaan. Ja kohta hänet päästettiin potilaan huoneeseen ja aidosti pahoillaan hän esitti anteeksipyynnön. Hän erosi muista Quebecin asukkaista siten että hän innokkaan puhui hyvää englantia. Hän erosi muista Quebecin asukkaista myös siten että hän oli hallitseva provinssin raskaan sarjan nyrkkeilymestari. Nyrkkeilijä toi moottorimiehen muutaman tunnin sairaalassaolon jälkeen laivalle. Nopeasti näistä kahdesta tuli parhaat ystävät.

Ja joka kerta kun laiva kävi Quebecissä niin nyrkkeilymestari kävi laivalla tapaamassa ystäväänsä. Minä tutustuin tähän nyrkkeily mestariin muita paremmin, koska minulla oli laivan ainoa levynsoitin, ja runsaasti Elviksen musiikkia. Sekä meidän moottorimies ja että nyrkkeilymestari olivat Elvis faneja. Viisasta kyllä he eivät seurustelleet kapakassa vaan kuunteli mielellään Elvistä laivalla.

9.9.2021