Supercargo 23/1

Olin 80 luvulla päällikkönä Suomi Iikeli nimisessä Suomalaisessa RoRo laivassa (lastilautta). Laiva liikennöi viimeiset vuodet suomalaisessa omistuksessa, ja vähän aikaa Bahamaineisen lipun alla, Norjalaisen Fredrik Olsson varustamon rahtauksessa, Norjan ja keskieuropan satamien välillä. Suuri osa lastista oli avoimilla trailereilla joita satamien vetoautot vetivät kovaa vauhtia sisään ja ulos laivasta. Tällä lastaus ja purkaustavalla oli satamassa olo ajat minimoitu. Norjassa oli 7 lastaus satamaa (joista ensimmäinen ja viimeinen oli Kristiansand, ja toinen ja 6 Oslo). Kaikkea lastia piti valvoa että se lastataan oikeaan paikkaan, kun useimmissa satamissa oli lastia eri satamiin, ja sujuvan purkamisen vaatimus oli ettei lastia tarvitse siirellä. Kun lastaus ja purkausvauhti oli kova niin laivan perämiehet eivät joka paikkaan aina ehtineet. Sen takia rahtaaja järjesti apua. Tällaista apumiestä kutsuttiin "Supercargoksi" se oli rahtaajan laivoissa näillä linjoilla työskennellyt perämies. Supercargo oli kaikissa Norjan satamissa, välillä Oslossa heitä oli laivalla 2. Välillä Supercargo oli mukana koko matkan ajan. Tämä auttoi asioita paljon, sillä varsinkin Englannissa satamatyöläiset tekivät paljon virheitä. Ne 2 Supercargoa jotka olivat eniten meidän laivalla olivat Reidar Johansson ja Björn Jensen. Reidar oli komea kolmekymppinen tehopakkaus joka ehti joka paikkaan ja oli aina neuvomassa perämiehiä. Hän oli aina univormussa ja hyvin kammattuna. Vauhdikkaasta touhuistaan huolimatta hän oli aina pudas ja siisti. Björn oli Viisikymppinen ja töissä aina haalareissa ja aina jokseenkin likaisena. Hän ei ollut enää niin nopea ja tarvitsi paljon perämiesten apua. Reidar ihmetteli, miksi Suomalaiset puhuivat hänestä "Särestöniemenä". Vaati paljon selittelyä että "Särestöniemi" on hyvin tunnettu Lapin taiteilija, ja koska Reidar on Suomessa hyvin harvinainen etunimi, niin Särestöniemi on ainoa Reidar jonka useimmat Suomalaiset tuntevat nimeltä. Björn asui Oslossa mutta oli kotoisin Mandalista joka on pikkukaupunki Norjan eteläisimmässä kärjessä. Björn tuli usein laivalle Kristiansandissa, ja lähti mielellään lomalle Kristiansandissa. Hänellä oli kakkosasunto Mandalissa, joka on kohtuullisen lähellä Kristiansandia. Björn oli hyvin kotiseuturakas ja kertoi mielellään Mandalista. Tarina joka jäi minulle hyvin mieleen kertoi sota-ajasta, päivästä jolloin saksalaiset valtasivat Mandalin. Silloin Mandalissa asui valtameri kalastaja joka oli paljon aikaisemmin onnettomuudessa menttänyt jalkansa. Hänellä oli nyt siinä tilalla puusta tehty proteesi. Mies oli proteesin käyttöön tottunut eikä vieras helposti huomannut että toinen jalka puuttui. Sinä päivänä kun saksalaiset valtasivat Mandalin kalastaja oli pienellä veneellään merellä. Kun hän lähestyi kotisatamaa niin hän häkeltyi siitä että kalastuslaiturilla on suuri joukko Saksalaisia sotilaita. Vene tuli häkeltymisen takia liian kovaa vauhtia laituria kohti. Suojellakseen veneensä kylkeä törmäyksestä niin mies pisti jalkansa väliin. Saksalaiset ihastelivat tällaista Norjalaista Viikinkiä. Verrattuna useimpiin muihin Norjan paikkoihin niin Saksalaiset käyttäytyivät Mandalissa kunnioittavammin Norjalaisia kohtaa.

17.2.2022