Sementtiseikkailu osa 5

 Muutama päivä Jimmy Omarin ensi visiitin jälkeen hän kutsui, seuraavana päivänä, johtaja Leppämetsän ja kapteeni Erikin, tervehtimään isäänsä, ja sen jälkeen hän lupasi tarjota päivällisen ravintolassa. Sitten, tutulla taksilla kapteeni Erik matkusti Hotelli Alexanderiin hakemaan johtaja Leppämetsä, ja sitten johtaja Omarin kotiin. Isän luona Jimmy Omar esitteli isänsä ja toisen paikalla olevan miehen Mr. Mahmudin johtaja Leppämetsälle ja kapteeni Erikille. Mr. Mahmudin hän esitteli varustamon toisena johtajana. Perämies kertoi että isällä oli jalka kipeä niin että hän ei halunnut tulla ravintolaan syömään mutta Mr. Mahmud tulee. Isä oli n. 60 vuotiaan näköinen lihavahko harmaaviiksinen mies. Mr. Mahmud oli keski-ikäinen mies, jolla oli tuuheat mustat viikset. Jimmy kertoi myös että isän englannin kielitaito on hieman ruostunut, mutta Mr. Mahmud tarvitessa kääntää. Kävi kuitenkin nopeasti ilmi että isä ei puhunut eikä ymmärtänyt lainkaan englantia, ja Mr. Mahmud ei juuri ollenkaan sen paremmin. Käytännössä se oli Perämies Jimmy joka käänsi kaiken. Mr. Mahmud selitti (perämies Omarin kääntämänä) että kyllä Al Nil laivassa oli koko ajan ollut pätevä vahtimies, joka on vaihtunut muutaman päivän välein. Kaikki tiesivät tämän valheeksi, tai sitten se oli vain harjoitus raportista vakuutus-yhtiölle. Johtaja Leppämetsä halusi kaikki tiedot varustamosta. Omistajan nimestä lähtien kaikessa oli vaikeuksia, etunimi = Omar, sukunimi = Omar. Eikö johtaja ymmärtänyt vai oliko koko nimi Omar Omar, vai oliko vain yksi nimi? Aivan sama vaikeus Mr. Mahmudin nimen suhteen. Kun johtaja Leppämetsä kysyi varustamon puhelin numeroa, perämies Jimmy oli käymässä toisessa huoneessa, ja Mr. Mahmud sanoi "Yess Yess telifounn" ja toi näytteille puhelinkoneen, sellaista mallia jossa ei vielä ollut numerolevyä, vaan kyljessä veivi jolla saa yhteyden keskukseen. Kysymykseen vakuutus- yhtiöstä Mr. Mahmud vastasi "Luuds" johtaja leppämetsä pyysi kirjoittamaan nimen paperille Johtaja Omar antoi Mr. Mahmudille paperinpalasen ja kynän, ja Mr. Mahmud kirjoitti LOUDS Leppämetsä kirjoitti lapulle Lloyds, ja kysyi että pitikö se olla tämä. Mr. Mahmud oli tarkoittanut juuri tätä. Leppämetsä sanoi että Mahmud oli tarkoittanut laivan luokituslaitosta, mutta hän sanoi vakuutus. Johtaja Leppämetsä selitti luokituslaitoksen ja vakuutuksen eroa. Tästä keskustelusta kävi ilmi että Mr. Mahmudilla ei ollut mitään käsitystä siitä mikä luokituslaitos on. Josta herää epäilys että oliko Mr. Mahmud varustamon työntekijä ollenkaan, johtaja hän ei ainakaan ollut. Johtaja Leppämetsä tuskastui mahdottomaan tietojenkeruun yrityksiin ja ilmoitti että sitten kun saatte selville vakuutusyhtiönne niin ilmoittakaa että ms Abdullah Express vaatii heiltä "salvage" palkkiota Al Nil laivan pelastamisesta. (Salvage palkkio lasketaan prosenteissa pelastetun laivan arvosta, tuomarit päättävät prosentin.) (Usein on kyse hyvin suurista korvauksista).

Pitkien Jimmy Omarin selitysten jälkeen Mr. Mahmud raivostui. Ja visiitti päättyi. Johtaja Leppämetsä ja kapteeni Erik poistuivat kahdestaan syömään Tuupovaara Zippingin laskuun Hotelli Alexaderin ravintolaan. Seuraavan kerran kun perämies Omar oli tulossa laivalle niin veneyhtiön pomo oli taas paikalla hakemassa tupakkaa, ja hän sanoi että vihollinen on tulossa tänne. Kapteeni Erik kysyi: Kuka Vihollinen? Al Nilin perämies. Silloin kapteeni Erik kommentoi: Jimmy Omar on merimies, eikä mikään varustamobyrokraatti, hän ei ole vihollinen vaikka hänen työnantajansa, ja isänsä firma onkin kiistoissa väärällä puolella.

Yhtenä päivän Hotellin Harbourin kahviossa pienen ahtausyhtiön pomo kysyi kapteeni Erikiltä:

"Kuinka pitkä ms Abdullah Express laiva on?"

"Vähän yli 185 metriä".

Laivalle oli nimittäin saatu purkauspaikka. Laiturissa oli kuitenkin tällä hetkellä suuri määrä toimettomia proomuja. Heti kun proomut on saatu pois niin voimme alkaa purkamaan lastia. Muutamaa päivää myöhemmin saimme tietää että huomiseen mennessä proomut ovat poissa ja huomisaamuna pääsemme purkauslaituriin. Illalla tuli pieni hinaaja, (lähinnä iso moottorivene) joka otti Al Nil laivan hinaukseen,ja vei pois Abdullah Expressin sivulta. Tälloin miehstö oli lisääntynyt yhdellä, siinä oli sama vanha mies ja perämies Omar.

Aamulla lähdimme liikkeelle saimme jopa yhden hinaajan avustamaan laituriin ajoa. Kun tulimme laiturin viereen totesimme ensinnäkin että laituri on vain 160 metriä pitkä, siis meidän laivalle aivan liian lyhyt. Sen lisäksi oli laiturissa kiinni edelleen, runsaasti proomuja. Yli puolen vuoden odotteluun oltiin jo niin kyllästyneitä että nyt mennään purkauspaikkaan väkisin. Laskettin molemmat ankkurit ja peruutettiin laiturin lähelle, ja potkurin virralla ja ohjailu potkureiden virroilla saatiin aikaan, proomujen väliin lähes laivan leveyden kokoinen rako. Sitten laiva raivasi itselleen tilan ja perä kiinnitettiin laituriin. Ja rampit laskettiin laiturille.

Kun ahtausfirman pomo tuli laivalle niin kapteeni Erik huomautti että hän oli ilmoittanut että laiva oli yli 185 metriä pitkä. Johon pomo selitti että hän oli ajatellut että eihän mikään laiva voi olla niin iso, hän luuli että kapteeni suurentelee, että laiva kuulostaisi mahtavammalta. Ahtaajat toivat laivaan monenlaisia pyörällisiä lavoja ja kärryjä ja siirtelivät säkkejä erilaisille kuljetus systeemeille ja vetivät ja työnsivät niitä ramppien yli maihin. tässä käsittelyssä hyvin paljon säkkejä rikkoontui. Paperisäkit olivat heikkolaatuista materiaalia. Perämiesten kysymyksiin miksei he aja kuorma-autoa säkkien viereen, niin miehet sanoivat että eihän laivan sisään voi autolla ajaa. Perämies sanoi että rampeilla on luokitus että ne kestävät 72 tonnin painon. Ja ne on käytännössä kestäneet yli 50 tonnin painoisen muuntajan lastaamisen ja purkamisen. Kun miehet eivät uskoneet niin perämies hyppäsi lähimpään kuorma-autoon ja peruutti sen laivaan rampin yli. Se vakuutti ahtaajat. Tämä vauhditti purkausta, joka ei sitten kestänyt kun vähän yli kuukauden. Kannen alainen lastitila oli jaettu kahteen osaan. Alempi osa eli "alaruuma" oli puolet pienempi kun yläosa ja lasti sieltä nostettiin saksihissillä pääkannelle. Normaalisti saksihissille voi ajaa kuorma-auto, ja auto voi siten noutaa lastia suoraan alaruumasta ja ajaa maihin. Nyt kuitenkin hissi toimi huonosti ja oli aina kallellaan jonnekin päin. Luovuttiin sitten nopeasti autojen laskeminen ja nostaminen alaruumaan. Säkit lavoilla ja kärryillä nostettiin Yläruumaan ja vasta siinä lastattiin kuorma-autoon. Tämä tietenkin hidasti purkamista ja lisäsi säkkien rikkoontumisia. Irtonaista sementtiä alkoi olla joka paikassa ja paikottain paksut kerrokset, joka myös hidasti liikennettä. Lapioilla ja kauhakuormaajilla tätä irto-sementtiä lastattiin kuorma autoihin. Mr.Bobbuthi kävi katsomassa touhua ja sanoi että turhaan Bandirmassa tavara on pistetty säkkeihin. Irtonaisena vaan laivaan. Kapteeni Erik kertoi että se on hyvin yleistä että tavara kujetetaan irtonaisena, varsinkin "bulk-laivoissa". Jo silloin Mr. Bobbuthi sanoi että seuraavat 4711 British Egyptian Transportaion yhtiön sementtilastit kuljetetaan irtonaisena Bandirmasta Alaxandriaan.

Kun purkaus oli jatkunut 2 päivää niin laivan sääkanella suoritettiin uskonollinen teurastus. Kanella teurastettiin härkä. Se oli kristittyjen suomalaisen mielestä vastenmielinen toimitus, vaikka se oli paikallisten mielestä onnea purkaustyölle tuova toimenpide. Myös se tuntui vastenmieliseltä, että monet paikalliset paljain jaloin tanssivat verilammikoissa. Ehkä se sitten toi onnea purkaustyöhön, sillä jo kuukauden kuluttua lasti oli maissa ja laiva pääsi lähtemään. Kun luotsi jätettiin Alexadrian ulkopuolella aprillipäivän iltapäivällä, oli Pitkäperjantai, ja laivalla ilon päivä. Silloin loppui rahtaus firmalle jota ei enää ollut olemassa, ja jonka mistään olemassaolosta koskaan ei enää löytynyt mitään todisteita. ms Abdullah Express ajoi Maltalle telakalle pohjankorjaus ja huoltotöiden takia. Saksihissin korjausten takia tuli alan ammattimies, värikäs ruotsalainen persoona joka selosti värikkäästi työtään ja sen vaikeuksia. koska saksihissin nostokyky oli 72 tonnia kyseessä oli alalla harvinaisen järeä laite. Siinä oli suuret tarkkuudet tarpeen: 1/10 millimetrin tarkkuus joka paikassa 1/100 millimetrin tarkkuus paikotellen. Kuinka tahansa huoltomies sääti ja korjasi niin laite ei toiminut kunnolla. Saksihissin kohdalla pohjassa ei ollut tankkeja. Ei ollut siinä kohtaa mitään näkyviä vaurioita. Tarkkojen pohjan mittaustöiden jälkeen löytyi vika. Koko pohja oli sillä kohdalla painunut sisään 14 senttimetriä. Siis hieman enemmän kuin 1/100 millimetriä. Jo kuukauden kestäneen telakoinnin jälkeen laiva pääsi lähtemään telakalta. Ja onneksi vasta sen jälkeen Tuupovaara Zipping pantiin konkurssiin. Uusi omistaja halusi pyyhkiä jäljet menneestä muuttamalla laivan nimi suomalaiseksi nimeksi: Suomi Iikeli. Sen verran siinä oli Tuupovaaralaisuutta että Iikeli viittaa Tuupovaaran kansalliseläimeen iilimatoon ( Ruotsiksi: Igel )

Tämän jälkeen Mr. Bobbuthi keskittyi liiketoiminassaan kuljettamaan sementtiä irtonaisena rahtaamillaan bulk laivoilla Bandirmasta Egyptiin. Yksi laivoista oli Al Nil, myöhemmin päällikkönä Jimmy Omar. Sittemmin hän osteli itselleen bulk laivoja, joiden välittäjänä hänelle toimi konsultti Henrikki Leppämetsä.

4.10.2021