Sementtiseikkailu osa 2

m/s Slesvig Seemann oli kuitenkin päässyt livahtamaan kanavan läpi ennen kun kanava viranomaiset huomasivat että maksu oli ollut pelkkää pankkitekniikkaa eikä valuuttaa. Meni viikko, meni muutama. Laivalla ihmeteltiin outoa tilannetta. Myöskään varustamossa oltiin ihmeissään, eikä tiedetty syytä. Asian haaroista jotain alkoi paljastua kun m/s Abdullah Expressin sähköttäjä sai radio -yhteyden m/s Slesvig Seemannin sähköttäjään. Ja molemmat saivat kuulla toistensa tarinat. Slesvig Seemann oli päässyt Akaban lahdelle ja jonotti satamapaikkaa. Akaban lahti on hyvin syvä, ja se on Jordanian puolella joka paikasta hyvin syvä aivan rantaan asti. Siellä ei siis ole lainkaan ankkuripaikkoja, laivat jotka jonottavat satamaan pääsyä, joutuvat, virran ja äkkinäisten tuulenpuuskien takia, jatkuvasti ajamaan hidasta vauhtia edestakaisin lahdella. Tilaa kuitenkin on, vaikka usein on monta laivaa jonossa, Akaban-lahti on 177 kilometriä pitkä ja 19 - 27 kilometriä leveä. Laivan ajellessa Akaban lahdella edestakaisin laivaan tuli Bagdadista sementinostajia, jotka ottivat näytteitä sementistä, ja veivät maihin laboratorioon. Seuraavana päivänä tuli kaikilta samat tulokset. "No good cement" emme halua ostaa tätä. Tämä romutti myös purkaussuunnitelmat Akabassa. Se on liian kallis purkauspaikka hitaalle purkamiselle. Mr Bobbuthilla oli 1 laivalastillinen sementtiä Port Saidin lähellä Suezin kanavan pohjoispäässä ja siksi hän päätti päästä Egyptin sementti markkinoille. Hän määräsi Slesvig Seemannin ajamaan Alexandriaan.

Se on kuitenkin Pohjois-Egyptissä ja:"yllätys, yllätys" kanava viranomaiset eivät päästäneekään laivaa kanavaan "koska edellinenkin läpiajo oli vielä maksamatta". Siksi Mr.Bobbuthinilla oli nyt yksi sementtilasti Suezin ankkuripaikalla kanavan eteläpäässä, ja yksi sementtilasti Port Saidin ankkuripaikalla kanavan pohjoispäässä. Hän yritti siksi myydä sementtiä Sueziin ja Port Saidiin. Suezissa otettiin myös näytteitä, mutta tulokset olivat samat kuin Akabanlahdella. Muutama kiinnostunut ostaja löytyi Alexandriasta näille kaikille,

Mr. Bobbuthin myi molemmat lastit halvalla Alexandriaan, varmuuden vuoksi useampaan kertaan eri ostajille. Tästä johtuen m/s Abdullah Express nosti ankkurin ja ajoi Alexandriaan, tai vain Alexandrian edustalle ankkuripaikalle. Sitten ei mitään tapahtunut kuukauteen. Sitten saapui Alexandrian ankkuripaikalle m/s Slesvig Seemann. Se oli onnistunut pääsemään kanavan läpi siten että Mr. Bobbuthi oli perustanut pankin Egyptiin ja "Arab Bank of Cairo"n pankkitekniikalla taas petkuttanut kanavaviranomaisia, ja petkutus huomattiin vasta kun laiva oli jo kanavasta läpi. Siinä makasi 2 laivaa ja niiden porukka ihmetteli mistä oikein oli kyse. Syyt selvisivät vasta paljon myöhemmin. Asia oli niin: Että sillä hetkellä Egyptissä oli kaksi erillistä sementtimafiaa. Toisella niistä oli myös paljon muuta mafia toimintaa, ja toisella näpit myös politiikassa, sekä paikallisessa että valtakunnallisessa. Nämä kaksi tekivät jotain harvinaista, ne ryhtyivät yhteistyöhön, koska heidän markkinoille änkesi uusi toimia, joka ei suostunut maksamaan kummallekaan normaaleja lahjuksia. Tämä kahden sementtimafian yhteisö lahjoi kaikki, satamaviranomiset, ahtausfirmat, luotsit, hinaajat, agentit ja jopa Suomen ja Saksan konsulit. Lisäksi uhkaili kaikkia sementinostajia.

Ainoa jonka he olivat unohtaneet tai jossa epäonnistuneet oli pohjoismainen merimieskirkko. Ja taas vierähti kuukausi laivalla ihmettelyä. Sitten tapahtui:

m/s Slesvig Seemann sai luotseilta määräyksen valmistautua ajamaan satamaan. Heti sen jälkeen Mr. Bobbuthinilta tuli sähke että ei saa mennä satamaan, sen jälkeen tuli sähke saksasta varustamosta, että pitää mennä satamaan. Laivan päällikkö tottelee sitä joka maksaa hänelle palkkaa. Sen lisäksi laivalla oli ruoka ja polttoaine loppumassa. m/s Slesvig Seemann nosti ankkurin ja lähti satamaan. Heti satamaan päästyään alkoi lastin purkaminen, ja se sujui paljon nopeammin kuin oli oletettu.

m/s Slesvig Seemannin lähtiessä kohti uusia seikkailuja. m/s Abdullah Express oli edelleen ankkuripaikalla. Niin kuin voi olettaa niin saksalaisten rahtaus "Jordanian British Transportation" yhtiöön oli päättynyt. Se oli myös päättynyt sen takia että sovittuja rahtaus maksuja eikä mitään muitakaan sovittuja maksuja, oltu maksettu. Esimerkiksi polttoaine ja agenttimaksuja. Laivan porukalle kävi myöhemmin ilmi, että tilanne oli sama Tuupovaara Shippingin taloudessa.

Mr. Bobbuthinilta eikä hänen yhtiöiltään ollut maksettu mitään minnekkään. Ei rahtaajille, ei satamiin eikä agenteille. Vasta paljon myöhemmin kävi ilmi syy nopeaan muutokseen m/s Slesvig Seemannin kohtelussa. Alexandriaan ilmestyi Mr. Ali.

Mies joka oli, Mr. Bobbuthin tarinan mukaan, saanut matkalaukullisen dollareita ja hävinnyt. Yksi hänen tehtävistään oli ostaa sementti Bandirman sementtitehtaalta. Se olikin ainoa tehtävistä jonka hän oli hoitanut. Siitä hänellä oli konosementit Bandirmasta. Konosementtien "original" papereiden haltia yleensä myös omistaa lastin. Joskus omistaja määritellään konosementissä. Näissä konosementeissä oli myös määritelty omistajaksi Mr. Ali. Toisessa oli myös selvästi määitelty että 15000 tonnia lastataan "m/s Slesvig Seemann"iin ja toisessa että 15000 tonnia lastataan "m/s Abdullah Expressiin". Mr.Bobbuthi ei tällaisestä byrokratiasta tykännyt, eikä hän tiennyt mikä konosementti on. Ehkä se on huono sementti. Mr. Ali ryhtyi yhteistyöhön Egyptin yhdistyneiden sementtimafioiden kanssa, ja sai myös m/s Slesvig Semannin varustamon puolelleen. m/s Abdullah Expressin varustamo pysyi Mr. Bobbuthinille uskollisena, Mr. Alin "kelkan kääntämis" yrityksistä huolimatta.

Melkein joka päivä Abdullah Expressin päällikkö soitti radiopuhelimella satama viranomaisille ja kysyi koska laiva pääsee satamaan. Eräänä myrsky yönä päällikkö soitti taas, ja selitti että laivalta on dieselöljy loppumassa ja myrskyn takia ankkuri ei pidä, laiva on siis suuressa vaarassa. Silloin unen-pöppöröinen sataman puhelinpäivystäjä teki mokan: paljasti että sataman sisä - ankkuripaikalle saa tulla, ja se on suojassa aallonmurtajan sisäpuolella. Ainoa ongelma on että laiva ei saa luotsia.

Silloin laivan päällikkö Hitsi Veikkonen päätti lähteä sisä - ankkuripaikalle, ilman luotsin apua. Mitä sataman puhelinpäivystäjä ei tiennyt, tai ainakaan kertonut oli että osa sisäänajoväylän poijuista oli siirtynyt jo edellisessä myrskyssä, ja ehkä siirtyneet lisää tässä myrskyssä. Tämän tietenkin luotsit tiesivät. Koska ruoka oli loppu ja dieselöljy oli melkein lopussa, niin laiva lähti kohti sataman sisä - ankkuripaikkaa, jo samana myrsky yönä. Koska siirtyneet poijut antoivat väärän kuvan kapeasta sisäänajo väylästä niin laiva ajoi karille. Ja jäi kiinni karille.

Päällikkö pyysi kiireellistä hinaaja apua koska pohjan painolasti tankeissa on pahoja vuotoja. Muutaman tunnin kuluttua myrsky irrotti laivan karilta ja se pääsi ajamaan aallonmurtajan sisäpuolelle. Heti kun laiva oli suojassa niin diesel öljy loppui. Ja laiva pimeni, koska apukoneet jotka tuottavat sähköä olivat ilman polttoainetta. Laiva pystyi ankkuroimaan vain juuri siihen paikkaan minne oli päässyt kun polttoaine loppui. Ongelma oli että laiva oli uppoamassa paikkaan joka tukki sataman sisääntulo väylän. Sen takia satamalle tuli kiire järjestää diesel öljyä laivalle että laivan sähkö pumput saisivat pumpattua vettä pois. Ja hinaaja apua siirtämään laiva pois väylältä. Laiva siis oli nyt saatu turvalliseen paikkaan ja taas oli sähköt toimimassa. Kaikki oli siis hyvin. Paitsi että laiva oli uppoamassa. Koska oli välitön vaara että laiva koska tahansa uppoaa, jollei lastia saada välittömästi purettua laivasta niin satama toimi nopeasti ja, jo 3 kuukauden kuluttua laiva pääsi purkauslaituriin. Ennen sitä ehti jo tapahtua paljon:

Laiva ei ollut virallisesti koskaan ollut saapunut Egyptiin, koska maahantulo- viranomaiset eivät olleet käyneet laivalla selvittämässä laivaa Egyptiin tulleeksi. Heidät oli siis lahjottu viivyttämään laivan kaikkia toimia. Sen takia laivanväki ei myöskään päässyt maissa käymään. Vaikka oli hyvin lähellä satamaa. Asia muuttui vasta kun Pohjoismainen Merimieskirkko valitti siitä että m/s Abdullah Expressin suomalaiset merimiehet eivät päässeet merimies -kirkkoon rukoilemaan, vaikka Egyptiläiset ja muut muslimit pääsivät ankkuripaikalta moskeijaan rukoilemaan. Maahantulo selvitys tehtiin ja merimieskirkko sai agentit taivuteltua järjestämään vene-kuljetuksia ankkuripaikalle niin että laivanväki pääsee kirkkoon rukoilemaan.

Hiljalleen alkoi jotain tapahtua. Mister Bobbuthi saapui Alexandriaan, ja kirjautui Alexandrian toiseksi parhaaseen hotelliin, "Hotel Alexander"iin. Koska laivanväki nyt pääsi maihin oli myös mahdollista järjestää vaihtoja miehistössä. Porukkaa oli lähdössä lomalle ja uusia tuli tilalle. Lomalle lähtevät olivat kannella matkalaukut kourassa odottamassa venettä, ja lomalle lähtöä. Veneessä olevat tulijat matkalaukut kourassa odottivat että pääsevät laivaan. 20 metriä laivasta vene kääntyi takaisin satamaan. Agentti ilmoitti radio - puhelimella että porukanvaihtoa ei voitu suorittaa koska kustannukset olivat nousseet. (Lue: koska lahjus - vaatimukset olivat nousseet.) Porukanvaihto onnistui vasta 3 päivän kuluttua kun Tuupovaarasta tuli lisää rahaa. Päällikkö tässä systeemissä oli liian tärkeä mies niin että häntä ei saanut vaihtaa. Kukaan satamassa ei tiennyt että Erik Heliövaara oli lomalta palaava päällikkö. Eivätkä tienneet myöskään että hänen oikea nimensä ei ollut Erik, mutta hän käytti arabimaissa nimensä norjalaista muotoa, koska hänen nimensä suomalaisessa muodossa tarkoitti miehen sukupuolielintä, arabian kielellä. Erillään muusta porukasta kapteeni Hitsi Veikkonen lähti maihin ja kirjautui Alexandrian parhaaseen hotelliin "Harbour" hotelliin. Joka kaiken lisäksi sijaitsi, nimensä mukaisesti, sopivasti lähellä satamaa. Yöllä n. klo 3 kapteeni Hitsi heräsi siihen että oveen hiljaa koputettiin ovella oli mies joka kuiskasi: "Airport Taxi" ja piti sormea suun edessä merkkinä siitä ettei pitänyt puhua tai pitää mitään meteliä. Piilossa olevien takaovien kautta miehet poistuvat salaa hotellista. Neljän tunnin taksimatka Kairon lentokentälle sujui pelottavasti, niin kuin Egyptin pimeässä erämaassa yleensä: Autot ajavat kaasu pohjassa, ilman valoja. Kuskin selitys on että koska tiellä on hyvin paljon aaseja ja kameleita, ilman valoja, niin kuski näkee paremmin kun hänen silmänsä ovat tottuneet pimeyteen. Autot käyttävät valoja vain silloin kun tulee toinen auto vastaan. Silloin molemmat sytyttävät kaukovalot. Ja siitä syystä molemmat kuskit ovat sokeita pitkän aikaa. Tällä kertaa pääsivät kuitenkin hengissä Kairon lentokentälle. Taksinkuljettaja vei Hitsin nurkan taakse lähelle lentoaseman sivuovea ja pyysi Hitsin passin. Tunnin kuluttua alkoi Kapteenimme miettiä: että, oliko erehdys antaa passi tuntemattomalle miehelle.

Runsaan tunnin kuluttua mies kuitenkin palasi, ja sanomatta sanaakaan iski Hitsin käteen passin ja lentolipun, ja hävisi. Lentolippu oli monen koneenvaihdon kautta, reitille Kairo, Wien, Kööpenhamina, Helsinki, Tuupovaara. Itävaltalainen lento Wieniin lähtee 4 tunnin kuluttua. Ja passissa oli uusi leima: Saapunut Kairon lentokentälle edellisenä päivänä.

Hitsi kävi lentoaseman kahvilassa syömässä aamiaisen ja juomassa aamukahvin. Sitten hän käveli katsomaan missä lähtöportti on. Siellä ei ollut vielä muita, kuin yksi virkailija, ja hän näytti siinä lippunsa virkailialle. Virkailija sanoi että odota hetki ja soitti jonnekin, ja sanoi että Hitsille että hänelle kohta soitetaan. Suunnilleen puolen tunnin kuluttua Hitsille soitettiin portin puhelimeen. Soittaja oli Tuupovaara Zippingin toimitusjohtaja Henrikki Leppämetsä. Johtaja pyysi Hitsiä lykkäämään lomaansa muutamalla päivällä. Ja jäämään Alexandriaan ottamaan selvää siitä mistä tässä kaikessa on kyse. Hitsi suostui, jota hän hetkeä puhelun loppumisen jälkeen katui.

Jatkuu...

1.10.2021