Sementtiseikkailu osa 1

"Olipa kerran" eräs arabi liikemies joka sai loistavan liikeidean. "Olipa kerran" on yleinen tapa aloittaa satu, mutta tämä "satu" on totta, ainakin suurimmaksi osaksi. (Paitsi että joitakin henkilöiden, ja laivan nimiä on muutettu. Joitakin aikajanoja on tahallaan muutettu, joitakin on ajoitettu vain arvion mukaan. Yksityisyyden suojaa on mukamas harrastettu.) Liikemiehen nimi on Ahmed Bobbuthi, Hän toivoo että häntä kutsutaan "Mister Bobbuthiksi" sillä hänhän on Englantilainen herrasmies. Mutta kun hänet ensi kertaa tapasin, hänellä oli Jordanian passi. Se oli vain tilapäinen, Brittiläisen tilalla, kun hän sattui olemaan hoitamassa liikeasioita Jordaniassa kun passi piti uusia. Toisessa tilanteessa hän esitteli itsensä Irakilaisena. Myöhemmässä vaiheessa hänellä oli kuitenkin Egyptin passi. Suunnattomista omistuksistaan hän mielellään kertoi, mutta todisteita ei ilmennyt muusta kun että hän omisti kuljetusfirman Akabassa, Jordaniassa. Ja oli osakkaana Brittiläisessä arabipankissa. Hän kertoi kuljetusfirmansa omistavan kuorma-autoja mutta myös vuokraavansa kalustoa. Siis firman laajuudesta ei ole varmaa tietoa. Pankista hän kertoi omistavansa 99% mutta varmaa tietoa osakkuuden suuruudesta ei ole.

Mr. Bobbabuthin tietoon oli 80 luvun alkupuolella tullut: Että eräs sementtitehdas Bandirmassa, Turkissa, myi sementtiä halvalla. Vain 8 dollaria tonnilta. Hän myös tiesi: Että koska Bagdadiin rakennettiin betonista, toinen kaupunki maan alle, niin sementistä oli kova pula Bagdadissa, ja sen myötä hinnat olivat pilvissä. Bagdadissa sai sementtitonnista 48 dollaria. Matka Bandirmasta Bagdadiin on kuitenkin liian pitkä, kuorma autolla, varsinkin kun osa tieverkosta on todella huonokuntoista. Hetken Mr. Bobbuthi ehtii harmitella ettei sementtitehdas ollut Akabassa, siellä missä hänen kuorma-autonsa olivat, silloin hän saisi sementtisäkit helposti ja halvalla Bagdadiin. Sekä Bandirma että Akaba ovat satama - kaupunkeja. Ja molemmat satamat ovat sopivia myös suurille laivoille.

Mr. Bobbuthi alkoi tutkia merikuljetuksia, ja tuli siihen tulokseen että kuljettamalla suuria määriä kerralla kuljetus - kustannukset ovat edullisemmat.

Ongelma on kuitenkin satamassaolo aika, satamamaksut varsinkin Akabassa lasketaan tunneissa ja ovat korkeita kaikille laivoille, ja perinteinen sementtisäkkien purkaminen nostureilla on hidasta. Ison laivan lastin purkaminen kestää hyvin kauan. Nykyaikana on kuitenkin nopeita tapoja lastata ja purkaa lastia. Iso konttilaiva tai iso Ro-Ro laiva lastataan tai puretaan päivässä, kun perinteinen samankokoinen olisi satamassa yli viikon, pahimillaan 2 viikkoa. RoRo on lyhenne sanonnasta Roll-on Roll - off joka tulee siitä että lastia ajetaan laivaan sisään, ja ulos ramppien ja siltojen kautta sisään autoilla tai muilla kuljettimilla; siis pyörillä. Mr. Bobbuthi teki kustannus - arvioita kuljetus-systeemistä, joko rahtaamalla ison konttilaivan tai ison RoRo laivan. Tulokset kustannus eroista näiden laivatyyppien välillä oli pienet. Mutta molemmilla systeemeillä voitot ovat suunnattomat.

Mr. Bobbuthi päätti kokeilla, kumpi kuljetussysteemi on parempi, nopeampi ja ennen kaikkea halvempi. Vasta sitten Mr. Bobbuthi ostaa oman tai muutaman oman laivan. Konttisysteemi on seuraavanlainen: Sementtitehtaalla Bandirmassa n.15000 tonnia sementtisäkkejä lastataan suuriin kontteihin. Vuokratut konttirekat vetävät kontit satamaan (vain n. puolen tunnin matka) siten että kontit ovat perillä satamassa, kun laiva tulee satamaan. Ja lastaus voi alkaa heti. Mr. Bobbuthi rahtasi tähän tarkoitukseen suuren saksalaisen konttilaivan joka pystyy kuljettamaan 15000 tonnia sementti-säkkejä konteissa. Ja siinä on omat suuret ja nopeat nosturit käsittelemään kontteja.

Laiva oli nimeltään m/s Slesvig Seemann. Perillä Akabassa Mr. Bobbuthin konttirekat ovat satamassa kun laiva tulee sisään, ja kontit nostetaan laivasta suoraan rekan kyytiin, ja matka Bagdadiin alkaa heti. Sitten m/s Slesvig Seemann ajaa takaisin Bandirmaan hakemaan seuraavaa kuormaa. Toisella reissulla se vie edellisen reissun tyhjät kontit Bandirmaan täytettäväksi. Ehkä jo 5 reissun jälkeen tuloksista nähdään: Miten jatketaan.

RoRo systeemi on samantapainen mutta sementtitehtaalla 15000 tonnia säkkejä lastataan trailereille ja heti kun RoRo laiva tulee Bandirman satamaan niin trailerit vedetään laivaan sisään. Akaban päässä taas Mr. Bobbuthin vetoautot hakevat trailerit laivan sisältä ja vetävät ne suoraan Bagdadiin. Suomalainen Ro-Ro laiva jonka Mr. Bobbuthi rahtasi, oli nimeltään m/s Abdullah Express. Kotipaikka sillä oli Tuupovaara. Abdullah Express ei varmaan kuulosta kovin Tuupovaaralaiselta nimeltä, mutta nimi tuli edellisen rahtaajan Ghanalaisen Mr. Abdullahin nimestä. Miksi vaihtaa hyvää nimeä. Jordanialaiset eivät pidä Abdullahia outona nimenä.

Kun rahtaus alkoi, m/s Abdullah Express laiva poikkesi matkallaan Bandirmaan Pireukseen (Ateenan satamakaupunki). Siellä Mr. Bobbuthi kävi laivalla viikon pika-visiitillä, selostamassa laivan päällystölle loistavat suunnitelmansa. Hän teki viikon verran laskelmia lastaus ja purkaustavoista ja vauhdista. Hän ei kuitenkaan maininnut mitään, siitä että hän oli rahdannut myös konttilaivan.

Käytännön järjestelyt Bandirmaa varten Mr. Bobbuthin delegoi ystävälleen Mr. Alille. Myöhemmin Mr. Bobbuthi kertoi tehneensä suunnitelman: Että Mr. Ali osti Bandirmassa sementit. Ja osti kontit ja trailerit ja toimitti ne Bandirmaan, 2 kertaa 15000 tonnia varten, siten että toinen konttisatsi on matkalla ja toinen lastattavana sementtitehtaalla, sama trailreiden suhteen. Mr. Ali myös järjestää käytännön operaatioiden sujuvuuden Bandirmassa. Kaikkea tätä varten Mr. Bobbuthi oli antanut Mr. Alille matkalaukullisen dollareita.

Kauniina loppukesän yönä m/s Abdullah Express saapui Bandirman satamaan. Vaikutti hyvältä suojaisalta satamalta ja kauniilta seudulta, ymmärtää että Turkki on suosittu turisti kohde. Harmi vaan että Ro-Ro laivojen satama ajat ovat niin lyhyitä. Sataman viihtyvyydestä ei yleensä ehdi nauttia. Laivalla aprikoitiin sitä, että montako tuntia lastaus kestää, päästäänkö tänään päivänvalon aikaan lähtemään, kohti Akabaa. Laituriin tullessa ihmetystä herätti, että yhtään sementillä lastattua traileria ei näkynyt. 

Joka satamassa varustamolla on agentti. Rahtaajilla on useimmiten oma agentti, jos rahtaajan ja varustamon välit ovat vakiintuneet ja ongelmattomat niin agentti saattaa olla molemmilla sama. Satamaan kiinnityksen jälkeen varustamon agentti tuli laivaan ja kertoi että hän ihmetteli ettei hän ollut kuullut mitään lastaus operaatioista. Varustamo oli kertonut että laiva oli rahdattu Libanonilaiselle yhtiölle nimeltään "British Jordanian transportation". Ja että tarkoitus oli lastata 15000 tonnia trailereita joilla on sementtisäkkejä. Bandirmassa on 2 agentti toimistoa jotka ovat hyvissä väleissä vaikka ovat kilpailioita. Varustamon agentti soitti kilpailevalle kollegalleen ja kysyi ovatko he rahtaajan agentteja. Eivät olleet. Sitten agentti soitti sementti - tehtaalle ja kysyi mitä he tiesivät lastaus aikataulusta. He tiesivät vain että 15000 tonnia sementtisäkkejä piti lastata trailereille ja vetää satamaan, vetoautotkin on valmiina mutta trailereita ei ole näkynyt. Muutama päivä kului ja varustamo, agentti ja sementtitehdas soittelivat ympäri maailmaa ja yrittivät saada selkoa asioihin. Kun rahtaajaan Mr. Bobbuthiin vihdoin muutaman päivän kuluttua saatiin yhteyttä niin hän vakuutti: "Tomorrow, - tomorrow my friend, evrything will be allright." Tuli huominen mutta mitään ei tapahtunut. Outo yhteensattuma oli että kun Bandirman toinen agenttitoimisto kuuli tästä niin he kertoivat: että he olivat varustamon agentteja "m/s Slesvig Seemann" nimiselle kontti laivalle jonka oli rahdannut syyrialainen firma nimeltään "Jordanian British Transportation", ja jolle ei löytynyt rahtaajan agenttia. Ja myös tässä tapauksessa sementtitehdas odotteli kontteja, ja myös tässä tapauksessa odotettiin monta päivää, asioiden selkeentymistä. Loppujen lopuksi, koska kontteja ei kuulunut niin sementtisäkit lastattiin konttilaivaan irtonaisina.

Laiva oli satamassa 3 viikkoa. Kun ensi arvio oli ollut 1 päivä. m/s Slesvig Seemann oli päässyt lähtemään vasta muutama päivä sitten. Nyt Suomalaiset saivat ensi kertaa tietää että systeemissä oli myös saksalaisia, ja laiva nimeltään Slesvig Seemann. Odotellessa trailereita alettiin lastaamaan sementtisäkkejä irtonaisena RoRo laivaan. Valitettavasti silloin huonolaatuseen säkkiin tuli usein repeämiä. Koska trailereita ei koskaan tullut, niin jo 3 viikon kuluttua koko lasti oli lastattu irtosäkkeinä laivaan. Mukava paikka Bandirma jäi taakse, ja matka Akabaan alkoi. Reitti Bandirma - Akaba kulkee Suezin kanavan läpi.

m/s Abdullah Express ajoi mahdollisimman kovaa ettei myöhästyisi kanavan saattueesta joka lähtee klo. 4:00 aamuyöllä. Päästäkseen aamuyön saattueeseen täytyy olla ankkuroituna virallisella odotuspaikalla ennen klo. 1:00 yöllä. Heti kun m/s Abdullah Express oli virallisella ankkuripaikalla, laiva ilmoittautuu ankkuroituneeksi, silloin kello on tasan 1:00. m/s Abdullah Express siis hieman fuskasi ankkurointi ajassa, mutta vain minuutin - pari. Laivalle ilmoitettiin: Olkaa valmiina lähtemään kello 4. Kello tuli 4 mutta lähtökäskyä ei tullut, oltiinko sittenkin myöhästytty rajasta joka oli ennen klo.1:00. Lähtökäskyä ei kuitenkaan tullut myöskään klo. 16:00 jolloin iltapäivä saattue lähtee. Radiolla tiedusteltiin että koska lähdetään kanavan läpiajoon, ja mikä on syy viivästykseen. Vastaus oli että ilmoittavat kyllä muutamaa tuntia ennen, koska pitää olla valmiina lähtemään. Meni päivä, meni useita, mitään ei kuulunut. Vasta paljon myöhemmin selvisi syy: m/s Slesvig Seemannin kanavamaksu oli maksamatta. Teoriassa se oli maksettu, mutta koska "Arab Bank of London"issa ei ollut rahaa niin raha ei ollut kanavaviranomaisten käytössä. Ja koska m/s Abdullah Expressin kanavamaksu oli hoidettu samalla tavalla samasta pankista, laivaa ei päästetty kanavaan. 

Jatkuu...

30.9.2021