Rätti-sitikalla laivalle 8/1

Ensimmäinen työpaikkani kauppalaivan päällystössä oli kolmannen perämiehen pesti Suomalaisessa keskikokoisessa tankki-laivassa. Se pystyi lastaamaan runsaat 20 000 tonnia öljytuotteita. Se ei aina ollut suomen mittakaavassa "keskikokoinen" tankkilaiva. Kun laiva valmistui, se oli suomen suuri laiva. Mutta 15 vuotta myöhemmin, kun sain laivaan perämiehen pestin niin Suomen suurin laiva latasi 114 000 tonnia raakaöljyä.

Minun laivani nimi oli Rapido. Vuotta nuorempi sisarlaiva oli Rapina. Suurin osa lasteista oli öljytuotteita Mustalta mereltä Suomeen. Laivan nimi aiheutti joskus hämminkiä: Laivalla oli tiukka sääntö että komentosillalla olevaa VHF radiopuhelinta ei saa käyttää muut kuin laivan päällikkö.0 Gibraltarin salmessa paikalliset merenkulku viranomaiset haluavat tietää mitkä laivat ajavat salmesta läpi, Atlantilta Välimerelle, ja päinvastoin. He yleensä myös kysyvät mistä tullaan ja minne ollaan matkalla. Yleisesti väitettiin että kaikenlaiset muutkin, myös kaupalliset tahot tarkkailivat samaa.

Myös NATO ja Varsovan liitto seurasivat liikennettä.

Eräänä yönä salmessa huudettiin laivaa "siinä ja siinä" paikassa, VHF puhelimella.

Tarkoittaen mt. Rapidoa. (mt. on lyhenne laivatyypistä:

motor tanker.)

Koska en saanut käyttää VHFää niin en voinut vastata, ja hieman myöhemmin Gibraltarista vilkuteltiin morse lampulla: "What ship?" Vastasin morse lampullamme "Rapido", silloin viesti toistettiin, hitaasti, vastasin, ja silloin tuli sama kysymys äärimmäisen hitaasti. Silloin ymmärsin että he olivat tulkinneet vastaukseni siten: että valitin heidän viestityksen nopeutta. Vastasin "Tanker Rapido from Batumi to Helsinki". Vastaus: "Thank you".

Yksi tavallisesta poikkeava lasti oli dieselöljy lasti Constantasta Romaniasta Seteseen Ranskaan. Pieni etelä Ranskalainen teollisuuskaupunki jossa on kaupunkia suurempi satama, ei nähtävyytenä kiinnostanut juuri ketään. Mutta moni meistä oli kiinnostuneita Marseillesta joka on kohtuullisen matkan päässä. Päätimme vuokrata auton, 5 viiden hengen auton. Sen takia vain 5 eniten kiinnostunutta pääsisi mukaan. Yksi ongelma oli että 5 eniten kiinnostuneen joukossa oli 2 ja 3 perämies. Päätimme pohtia työvuoroja yliperämiehen kanssa. Yliperämies sanoi että hän joutuu olemaan joka tapauksessa töissä koko purkauksen ajan. Hän tiesi kokemuksesta että lastin vastaanottajat tulee olemaan äärimmäisen tarkkoja lasti määrän suhteen, koska lasti on sellaista jota voidaan käyttää laivojen polttoaineena. (Ja myös diesel autojen.) Sitä siis varsin usein yritetään varastaa. Yliperämiehen on sen takia oltava koko ajan valmiina esittämään laskelmia ja todisteita määristä ja niiden tarkkuudesta. Yliperämies oli sitä mieltä että hän pärjää iltapäivän ja illan yksin ja siten 2 ja 3 perämies voivat molemmat lähteä turistimatkalle Marseilleen. Muut matkaan lähtevät olivat sähköttäjä "Puuma", toinen konemestari Pata ja Kansikorjausmies jota virkansa takia sanottiin Timpaksi ( katso Merimies-tarinoista Raahessa Yöpymisestä ) vaikka hänen oikea nimensä oli Kauko. Hänen vaimonsa tunnettiin "Kaukosäätimenä". Laivan agentti suositteli yhtä auto -vuokraamoa jolla on kohtuuhinnat ja hyvät autot. Taksilla menimme auto - vuokraamoon, joka oli syrjässä kaupungin toisella puolella. Se oli oudolla teollisuusalueella sijaitsevalla bensa-asemalla. Hinnat olivat kohtuulliset ja auto oli aika uusi iso Peugeot. Hieno auto ja kiva ajaa. Agentti oli siis ollut aivan oikeassa vaikka, vuokraamon paikka, ensin aiheutti epäilyksiä. Auto vuokraamossa huomauttivat että he (ja bensa asema) sulkee puoliltaöin ja jos tulemme sen jälkeen niin pistämme vain avaimet bensa aseman postiluukusta sisään. Sanoimme että kyllä tullaan ennen puolta-yötä, aivan varmasti, koska arvio oli että laiva lähtee jo n. klo 2. Lähdimme ajamaan Marseilleen, vuorotellen ajaen, kaikki halusi kokeilla hienoa "Pösöötä". Perillä menimme kalasataman lähellä olevaan kalaravintolaan jolla oli maine olla meren herkkujen ykköspaikkana Ranskassa. Se on aikamoinen maine Ranskassa joka on tunnettu hyvistä ruuistaan. Paikka oli tosiaan maineensa arvoinen. Paikassa oli isoja akvaarioita, ja jos halusi, niistä sai valita kalan jonka halusi syödä. Päätimme että toinen perämies "Limppu" ja "Puuma" ajavat takaisin matkan, siten että Puuma aloittaa. Puuma ei ottanut lainkaan alkoholia ja Limppu otti vain yhden valkoviinin. Koska paikka oli niin viihtyisä ja söimme paljon ja hitaasti niin istuimme siellä koko illan. Klo. 10 illalla havahduimme siihen että täytyy lähteä takaisin, muuten tulee kiire. Valtatiellä opasteet oli selkeät ja Sete löytyi helposti, mutta muistikuvat reitistä autovuokraamoon olivat hatarat kaikilla. Kiertelimme pitkään, kaikenlaisia teollisuusalueita oli paljon, kaikki samannäköisiä kuin se alue jota haimme. Ihmisiä oli vain vähän liikkeellä. Yritimme kysellä, mutta ihmiset eivät osanneet Englantia eikä kukaan meistä puhunut ranskaa. Autovuokraamon papereissa oli kadunnimi ja muistimme että bensa aseman nimi oli Total. Muuta emme tienneet. Hyvin pitkän etsinnän jälkeen löytyi talonsa edestä mies joka osasi englantia, hän sanoi että seudulla on monta Total bensa asemaa. Hän lupasi soittaa ystävälleen, joka käyttää Totalin palveluita. Ja osoitteen avulla ystävä tiesi paikan. Saimme tarkat ajo ohjeet ja paikka löytyi. Ilman näitä ohjeita emme varmaan olisi löytäneet paikkaa ennen aamua. Olimme paikalla vasta paljon puolenyön jälkeen ja kaikki paikat oli suljettu eikä ketään ihmisiä näkynyt. Asetuimme tien laitaan odottamaan että ohi ajaisi taksi, koska meitä oli 5 niin tarvitsimme todennäköisesti 2 taksia. Oli kylmä, olihan talvi, vaikka ei eteläRanskassa pakkasta ollut niin oli raaka ilma. Vähän ajan kuluttua alkoi satamaan, kylmää sadetta. Missään ei ollut sateensuojaa. Tuntiin ei näkynyt yhtään taksia eikä mitään muuta autoa eikä ihmistä. Olisi pitänyt hankkia Taksi ennen kun luovutettiin postilaatikolle "Pösöön" avaimet. Epätoivo alkoi nousta. Tuli mieleen että tulee mikä tahansa näkyviin niin apua täytyy saada. Sitten tuli auton valot. Koko porukka asettui keskelle tietä niin että auton oli pakko pysähtyä. Auto oli Citroen 2CV eli niin sanottu "Rättisitikka", jossa on hyvin rajoitetut tilat neljälle. Autossa oli nuoripari. Selitimme hätätilan parille ja vaadimme kyytiä öljysatamaan, hyvää korvausta vastaan. Onneksi nuoripari suostui, poika kuitenkin hieman vastahakoisesti sillä hän ei tiennyt kestääkö hänen Rättisitikka 7 hengen kuorman. Tyttö piti tätä jännänä seikkailuna. Limppu oli meistä lihavin joten hän meni kuskin paikalle poika etupenkille tyttö sylissä. Loput 4 änkesi takapenkille. Onneksi poika osasi hyvin murteellisella englannin kielen ja ranskan sekoituksella neuvoa reitin öljy satamaan. Hitaasti pääsimme öljysatamaan, ja "Rätti Sitikka" kesti ehjänä perille asti, vaikka olimme ajaneet jouset pohjassa. Perillä tutkimme jäljellä olevat ranskalaiset rahavaramme, ja luovutimme ne pojalle. Summa oli suunnilleen 10 kertainen verrattuna summaan jonka maksoimme taksimatkasta (6 hengen taksilla) autovuokraamoon. Pyysimme paria vielä odottamaan ja haimme laivasta viinaa ja tupakkaa. Rahan lisäksi nuori pariskunta sai jokaiselta kartongin tupakkaa ja laadukkaan konjakki tai whisky pullon. Yliperämies oli kannella vastassa kun tulimme ja sanoi että hän oli jo ehtinyt huolestua, sillä luotsi oli jo laivassa ja laiva oli valmis lähtemään 20 minuutin kuluttua.

14.10.2021