Omena ihmisiä 20/1

Omena ihmisiä
Muistio yhden omenalastin ympärillä pyörivistä ihmisistä. Olen hieman muutellut laivan, ihmisten ja paikkojen nimiä. Yksityisyyden suojan takia.

Tässä ympyrässä pyöri hyvin paljon, "hyvin tärkeitä ihmisiä" "very important people = VIP". tämä oli kaikesta päätellen hyvin tärkeä lasti, ei vain sen takia että se oli Venezuelan joulumarkkinoille tarkoitettu erityisen herkullisia omenoita käsittävä lasti, vaan myös sen takia että se oli ensimmäinen lasti hyvin suuresta sopimuksesta. Sopimuksen raha- arvo liikkui kymmenissä miljoonissa dollareissa.

Muutamia yhtiöitä jotka tämän lastin ympärillää pyörivät:

Fruit Growers Portland = Omenan kasvattajien yhteinen yritys, ja myös omenoiden vientiyritys.

Fruit Growers on se yhtiö joka on rahdannut aluksemme, m/s Henrikson Winterin meidän operaattorilta, Johannezen Copenhageilta, yhdeksi matkaksi Portland - Puerto Cabello. (Portland on Oregonin osavaltiossa USAn länsirannikolla ja Puerto Cabello on yksi Caracasin (Venezuelan pääkaupungin) satamista).

Colonel Steamship (Portland) = Shipping yhtiö, joka toimi meidän agenttina Portlandissa, mutta myös kaikkien muiden osapuolien agenttina, se on myös toiminut meklarina rahtaussopimuksia tehdessä.

Johannezen USA (Los Angeles) = Johannezenin Copenhagenin edustaja USAn länsirannikolla, joka on hoitanut laivan rahtauksen.

Seagull (Puerto Cabello) = Kaikkien osapuolien agentti Puerto Cabellossa, mutta hoiti kaikille osapuolille vain paikalliset byrokratiat, eikä ollut sekaantunut omenoiden ostamiseen tai myyntiin, tai rahtaussopimuksiin.

Honda Rent-A-Car (Miami) = kuulostaako tässä yhteydessä ihmeelliseltä yhtiön nimeltä. Mutta tämä on ainoa yhtiö -nimi joka minulle selvisi varsinaisesta rahtaajasta. Se oli kortissa jonka Mr.Antonio Gonzales antoi minulle kun tapasimme ensi kertaa: Tullessamme Portlandiin. Hänellä oli näitä yhtiöitä paljon, useimmat Miamissa Floridassa. En siis tiedä varmuudella mikä yhtiö oli muodollisesti varsinainen rahtaaja. Käytännössä se oli mies nimeltä Antonio Gonzales.

Sen lisäksi että hän omisti omenat, (ne siirtyivät hänen omistukseen, sitä mukaan kun ne lastattiin laivaan.) Hän oli varsinainen rahtaaja. Hän oli Fruit Growersilta vuorostaan rahdannut m/s Henrikson Winterin. Laivan omisti Winter Islands niminen yhtiö Cayman saarilla. he ovat ulkoistaneet kaikki käytännön toiminnat Henrikson Mariehamn yhtiölle. Joka on minun työnantajani. Henrikson Mariehamn on Winter Islandsin puolesta rahdannut laivan Johannezen Copenhagenille joka on yksi maailman suurimmista jäähdytyslaiva operaattoreista. Johannezen Copenhagen on Johannzen USAn avustuksella edelleenrahdannut laivan Fruit Growes Portlandille joka puolestaan on edelleenrahdannut laivan Antonio Gonzalsesille. Sen lisäksi tässä ympärillä pyöri hämmästyttävä määrä muita Portlandilaisia Miamilaisia ja Venezuelalaisia yhtiöitä, joista useimmat olivat jonkinlaisia omenoiden välittäjiä, ostajia tai myyjiä. Jos näillä yhtiöillä ja ihmisillä (incl. Mr Gonzales) oli pelkästään täysin laillista ja korruptiovapaata liiketoimintaa, niin lupaan syödä (pesemättömät) kalsarini.

Portlandissa oli iso porukka koolla, seuraamassa lastausta, ja neuvottelemassa muista lasteista, heitä oli paikallisten väen lisäksi Miamista ja Venezuelasta. Miamissa asuvista, osa oli Jenkkejä, osa venezuelalaisia, ja 1 Kuubalainen. Vielä kun olimme syömässä Portlandissa minulla ei ollut selvää kuvaa siitä kuka oli kuka ja mitä virkaa asioissa kenelläkin oli. (Eikä ole vieläkään.) Syömässä oli myös Fruit Growersin ja Colonel Steamshipin konttori -tyttöjä. Joilla ei tainnut olla muuta tekemistä lastin kanssa kun että heidän ulkonäkö oli miellyttänyt Mr. Gonzalesia.

Näistä ihmisistä tutummaksi tulivat tietenkin ne, jotka puhuivat englantia, ja jotka olivat paikalla sekä Portlandissa että Puerto Cabellossa.

Sekä Portlandissa että Puerto Cabellossa kaikki söivät ja ryyppäsivät sekä maissa että Henrikson Winterissä hyvin usein, ja hyvin pitkään.

Tämän ison porukan lennätteleminen Miamin ja Venezuelan ja Portlandin välillä ei ehkä kuulosta kummalliselta, mutta ota huomioon että lentomatka Portland - Miami kestää n. 8 tuntia, ja Portland - Caracas n.12 tuntia.

Tässä jotakin tietoa näistä ihmisistä, jotka olivat sekä Portlandissa että Puerto Cabellossa. Joukko hyvin erilaisia ja erikoisia tyyppejä. Näin heidän henkilötietojaan kun kirjoitin alle kulkulupia, Puerto Cabellon satamaviranomaisia varten.

Angela "Susanne" Harrison: Tämä saksalanen nainen tuli ehkä kaikista näistä ihmisistä parhaiten tutuksi koska hän oli suurimman osan aikaa laivalle kun laiva oli satamassa. Hänellä oli laivalla oma hytti. Muilla ei ollut. Hän oli jatkuvassa yhteistyössä Förstin (yliperämiehen ) kanssa, hän suunnitteli ja valvoi kaikkea touhua satamassa. Hän on Fruit Growersin palkkalistoilla. Mutta hän työskenteli myös Colonel Steamshipille. Hän järjesti ja valvoi saumattomasti Förstin kanssa lastin lastauksen ja purkamisen. Hän oli koko ajan järjestämässä ja organisoimassa Fruit Growersille kaikenlaista kuljetukseen liittyvää. Hän on ollut mm. Helsingissä useita kertoja, järjestämässä omena ja muita hedelmä kuljetuksia Portlandista Keskolle JA Tukolle. Saksalainen 42 vuotias nainen joka on asunut 13 vuotta Portlandissa. Hän piti kovasti Henrikson Winteristä, ja on lähettänyt laivalle jouluna ja uutena vuotena toivottelu faxeja. Vaikka hän on aika pienikokoinen ja aika viehättävän näköinen niin hänessä on jotakin hyvin miehekkään voimakasta. Lesbo.

Mirelle (En muista sukunimeä, mutta joku tyypillisesti Ranskalainen se oli.) : Pariisista, 22 vuotias hillitty kaunotar, Susannen tyttöystävä. Ei hänellä tainnut olla muuta käytännön virkaa. Mutta oli virallisesti Colonel Steamshipin palveluksesssa. Hän oli asunut vuoden Portlandissa, opiskelemassa käytännön shipping bussinesta.

Mike Dowson: Johannezenin USAn EDUSTAJA Portlandissa, 32 vuotias, pitkä leveäharteinen mies. Joka tavalla tyypillinen "Yankee", hän oli kiinnostunut kaikesta, ja tiesi kaiken numeroissa ja ennenkaikkea rahassa, mutta teoreetikko. Hän oli käytännössä hoitanut rahtauksen Colonel Steamshipn ja Johannezenin välillä. Tyypillinen Ameriikkalainen liikemies, liioteltu joka suhteessa. Niin kuin Jenkit yleensä koko ajan vedetään jotain roolia. Sen takia kai Jenkkilässä on niin paljon hyviä näytteliöitä koska kaikki aina vetävät jotain roolia. Hän joi mielummin olutta kuin väkeviä. Ja oli tästä porukasta ainoa, joka ei koskaan ollut vahvasti humalssa. Naimisissa.

Barbara "BeeGee" Gene??????: Portland. Miken naispuolinen vastine. Fruit Growersin joku aika korkea johtaja. 42vuotias, yritti olla 18-vuotiaan näköinen, ja oli ehkä 25vuotiaan näköinen. Mutta niin keinotekoisen näköinen kun olla voi. Luultavasti ulkonäkö oli kauneus leikkauksia ja silikoonia??? Kuin suoraan Playboyn sivuilta. Pitkä nainen jolla oli suunnattomat rinnat ja takapuoli, mutta ampiaisvyötärö. Hyvin tyttömäiseksi tehty ulkonäkö. Ja karmean liioteltu ja teennäinen käytös. Hänellä oli aina pieni kannettava puhelin mukana. (Myöhempi huomautus: Tähän aikaan 1990 luvun alussa kannettavat puhelimet olivat harvinaisia.) Hän puhui puhelimessa melkein jatkuvasti, sekä Portlandissa että Puerto Cabellossa, Mutta en kuullut koskaan että olisi ollut kyseessä virkapuhelu, vaan kuulosti siltä että hän vaan jutteli ystäviensä kanssa. Tuntuu siltä että hän on saavuttanut asemansa enemmän ulkoisin avuin, koska hänellä oli usein vaikeuksia käsittää myös yksinkertaisia asioita. Hän oli naimisissa ja hänellä oli 2 teini ikäistä lasta. Mike ja hän kiistivät hyvin päättäväisesti että he olisivat muuta kun hyviä ystäviä. Kuitenkin Mike vahti BeeGeetä kuin haukka koska aivan ilmeisesti myös Antonio oli kiinnostunut tästä naisesta.

Mr. Ja Mrs. Garcia, Venezuelalaisia. Molemmat 50 vuotiaita, molemmat lihavia, kumpikaan ei osannut sanaakaan Englantia. Asuvat Miamissa. Ei ole aavistustakaan mitä he joka paikassa tekivät. Paitsi söivät ja ryyppäsivät. Mutta kai he olivat tärkeitä ihmisiä koska, kun muut lensivät reittilennoilla, niin he lensivät Mr. Gonzalesin kanssa yksityis-jetillä.

Antonio "Tony" Gonzales, Venezuelalainen,

42vuotias. Suunnattoman iso mies, pitkä ja voimakasrakenteinen, muttei missään tapauksessa lihava. Mies oli suunnattoman kova puhumaan ja selittämään, jatkuvasti myymässä ja ostamassa omenoita ja muita hedelmiä. Ja järjestämässä niitä Venezueelaan ja Miamiin. Hämähäkki keskellä verkkoa. Kaikki muut olivat jonkin luokan perässähiihtäjiä. Hänellä oli aina lauma naisia ympärillään. Koristeenako vai antamassa kuvaa miehen tärkeydestä? Kaikesta päätellen hänellä oli kuitenkin halveksiva, ylimielinen asenne naisia kohtaan. Enemmän espanian asenne kuin Karibialainen ihaileva suhtautuminen naisiin. Hän lupaili jatkuvasti kaikenlaista mutta ei ollut luultavasti aikomusta pitää lupauksiaan.

Aloin suunnittelemaan muistiota näistä ihmisistä ja tapahtumista, viimeisen illan dramaattisten tapahtumien jälkeen. Omenoiden purkaminen piti saada päätökseen klo. 23 aikaan illalla.

Susanne oli saanut sovittua ahtaajafirman kanssa ylitöistä, ja satama -viranomaisten kanssa uloslähdöstä heti tämä jälkeen. Normaalisti satamatyöt olisivat loppuneet klo.20 ja jatkuneet vasta seuraavana aamuna klo.8. Ja, ilman poikkeuslupaa, Puerto Cabellon satamasta, saa Lähteä vain päivänvalossa. Susanne ja agentti oli saanut myös neuvoteltua meille poikkeus-luvan lähteä satamasta yöllä. Tällä on suuri merkitys rahtaajille koska rahtaus loppuu silloin kun uloslähdön jälkeen luotsi poistuu laivasta. Voi sanoa että ikään kuin taksamittari lopettaa raksuttamisen kun luotsi poistuu laivasta. Rahtausaika lasketaan puolen tunnin tarkkuudella. Agentin edustaja joka seurasi purkausta oli nainen. Antonio joutui riitoihin tämän kanssa, minulle tuntemattomasta syystä. Agenttimme Seagullin johtaja, oli myöskin nainen. Riidasta johtuen johtaja otti yhteyttä laivaan satamaviranomaisten kännykän kautta. Ja Antonio haistatteli myös hänelle. Susanne yritti tässä liennytellä ja haukkui Antoniota. Silloin Antonio antoi Susannelle potkut. Minä en tiennyt tästä mitään, Susanne tuli yllättäen sanomaan näkemiin ja kertoi että hän ja Mirelle lähtevät nyt hotelliin ja aamu -lennolla kotiin. BeeGee ja Mike yritti saada Antoniota perumaan kaikki. Ja silloin Antonio lähetti heidätkin kotiin. Kaiken tämän Mike kertoi kun tuli sanomaan näkemiin. Tästä kaikesta johtuen yllättäen ahtaajat lopettivat klo. 20 ja lähtivät kotiin.

Osa omenoista joiden piti jo aamulla olla kaupoissa Caracasissa oli silloin vielä laivan lastiruumissa. Aamulla työt alkoi klo. 8 mutta kun Susanne ei ollut paikalla niin tuntui että ahtaajilta ei sujunut mikään kunnolla. Viimeiset omenat saatiin purettua vasta klo.15

Sen jälkeen oli kaikenlaisia vaikeuksia saada sataman ulos -selvitys byrokratiat kuntoon. Vaikutti siltä että agentilla ei ollut kiirettä meidän rahtaajan etujen ajamiseen. Lähdettiin klo. 18 ja jätettiin luotsi klo 19

13.1.2022