Öljyä Texasista ja Louisianasta

 Olin 70 luvulla töissä Torne tankkilaivassa. Pyörittyämme laivan kanssa pitkän aikaa lännessä saimme kauan kaivatun tiedon seuraavasta lastista, se oli öljytuotetta Houstonista Texasista, ja Baton Rougesta Louisianasta Bilbaoon Espaniaan. Tieto oli ilosanoma sen takia että varustamo oli jo pitkään lykännyt lomalle lähtö matkoja sillä verukkeella että suuren joukon matkustaminen "Amerikoista" kotiin on niin kallista. "Kyllä kai kohta tulee matkoja Eurooppaan, jolloin matkat ovat paljon halvempia." Tämä öljylasti oli Espanian kumi-teollisuudelle, ja mm sen aineen takia autonrenkaat ovat mustia. Tämä öljy oli siis väriltää hyvin mustaa. Tämä lasti oli siitä erikoinen että se koostui 5 eri öljystä joista 3a eri tavaraa lastataan 2ssa eri paikassa Houstonissa ja ne 2 muuta Baton Rougessa. Lastin luovuttaja halusi että tavarat sekoitetaan laivalla siten että joka tankissa on tarkasti määrätyt prosentti määrät jokaista eri laatua. Olin laivan yliperämies jolle kuuluu myös lastauksen suunnittelu ja valvominen. Tämä teki aikamoisen laskemisen ja suunnittelun sen takia että laivan eri tankit olivat eri kokoisia ja tulevat tavarat olivat ominaispainoltaan ja lämpötiloiltaan erilaisia. Minulla oli onneksi vastahankittu yksinkertainen (nykymittapuun mukaan) taskulaskin. Se oli kuitenkin silloin harvinainen ja kallis laite. Lastin luovuttajan edustaja, tarkastaja, oli vanhahko harmaan tuuheaviiksinen mies, hän oli kaikesta hyvin tarkka mies ja halusi tietää ja tarkastaa kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten. Minua ihmetytti hänen kiinnostus laivan stressistä kaikissa lastauksen vaiheissa ja matkan aikana. Lohdutin häntä esittelemällä meidän lastitoimistossa olevaa elektronista lodikaattoria, josta näkee kaikki laivan painot ja stressit kaikissa vaiheissa. Hän selitti kiinnostuksensa johtuvan siitä, että edellinen laiva, joka lastasi tällaisen lastin, oli saman yhtiön laiva, ja oli matkalla lähellä katkeamista ja joutui Atlantilla menemään hätäsatamaan Azoreille. Ja joutuivat siirtämään lastin toiseen laivaan. Muistin lukeneeni lehdistä tästä tapauksesta. Ja myöhemmin kun jouduin töihin kyseiseen laivaan niin kaivoin esiin kaikki yksityiskohdat tästä lastista ja sen sijoittelusta laivassa. Päällikkö oli ollut sitä mieltä että tällainen lastin eri aineiden sekoittaminen vaatii liian tarkkaa laskemista, lastataan eri aineet eri tankkeihin ja annetaan espanialaisten sekoitella aineensa itse. Ongelmana oli kuitenkin se että eri aineiden lastaaminen eri tankkeihin ilman sekoittumisvaaraa oli vaikeaa koska laiva oli vanha ja huonossa kunnossa ja eri tankkien välillä oli vuotoja. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan tahdottu paljastaa lastin antajalle.

Lasti lastattiin siten että tankit joiden välillä oli vuotoja sisälsivät samaa lastilaatua. Luin seuraavan telakoinnin raportin jossa todettiin hyvin paljon vuotoja eri lastitankkien välillä. Suurin reikä kahden tankin välissä oli sen kokoinen että tankista toiseen olisi voinut ajaa Morris Minillä. Muut asiat olivat saaneet suuremman huomion kuin stressi. Laivan lodikaattori oli äärimmäisen monimukainen ja vaikea käyttää ja laivalla sanoivat että ei sitä kukaan koskaan ollut osannut käyttää. Se oli täysin mekaaninen ja muistutti jättimäistä teräksistä laskutikkua, jossa on 2 kieltä. Sen käyttö vaati lisäksi paljon laskemista. Lodikaattoriin oli kuitenkin olemassa käyttöohje, paksu ruotsinkielinen kirja. Päätin opiskella laivan lodikaattorin. Se vei aikaa mutta taskulaskimen ja käyttöohjeen kanssa pääsin niin pitkälle että lodikaattori alkoi tuntumaan loogiselta mutta aikaa ja vaivaa sen käyttö vaati. Kun pitkän opiskelun jälkeen opin sitä käyttämään niin, ohjelmoin siihen lastin joka oli laivassa kun se oli lähellä katketa. Laskelmieni mukaan laiva oli jo lastatessa Houstonissa vaarassa katketa. Viimestään matkalla Baton Rougeen. Ilmat oli olleet kauniit ja vasta Atlantin meren-käynnissä. Tuli merkkejä suunnattomasta stressistä. Kylkiin ja kanteen oli tullut halkeamia. Laiva oli ollut suunnattoman vahva.

Houstonissa kaikki sujui kuitenkin aika hyvin ja harmaaviiksinen ukkokin tuli hiljalleen, leppoisammaksi kun huomasi kuinka tarkkoja mekin olimme lastin suhteen. Yksi paha ongelma kuitenkin oli Houstonissa. Joudumme välillä keskeyttämään lastauksen koska lastiputkessa tuli vuoto. Onni onnettomuudessa oli että vuoto oli pumppuhuoneen pohjalla aika pienessä tilassa ja vahinko huomattiin ennen kuin paljon lastia meni hukkaan. Suunniteltiin öljyn reittiä putkistossa ja totesimme että rikkinäisen kohdan voi kiertää. Tapauksessa yksi ainoa ongelma oli: yksi venttiili jolla putki piti sulkea pumppuhuoneen pohjalla. Venttiilin ratti oli 1½ metriä öljynpinnan alla. Siihen ei siis ylettynyt. Minä vapaaehtoisena päätin sukeltaa öljyyn ja sulkea venttiilin. Se ei ollut mikään miellyttävä homma mutta ongelma oli sillä ratkaistu. Rauhassa Atlantilla saimme sitten tämän öljyn pumpattua lastitankkiin ja rikkinäisen putken vaihdettua. Öljyyn sukeltamisen jälkeen tunsin iholla epämiellyttävää kihelmöintiä ja päätin mennä suihkuun.

Ja olinhan täysin musta. Kun kaikki lasti Houstonissa oli lastattu, saimme ohjeet: Joissa varoitettiin että lasti on hyvin myrkyllistä ja vahvasti syövyttävää. Jos lastista poistuvan ilman mukana tulee pieniä pisaroita öljyä joka osuu iholle, niin se on välittömästi pestävä pois, runsaalla vedellä. Baton Rouge oli saanut tietoa meistä ja lastin antajan tarkastaja, nuorempi mies, oli aika leppoisa. Kerroin hänelle meidän vaikeuksista Houstonissa, ja tarkastajan pikkumaisuuden tankkien puhtauden tarkastamisessa, ja miehen sekaantumisesta aivan kaikkeen, selitin kuitenkin että kun päästiin lastaamaan niin kaikki sujui OK. Baton Rougen tarkastaja sanoi että kaikilla laivoilla on samat ongelmat, tämän tarkastajan kanssa. Hän tietää kaiken tästä. Mies on ärsyttävä perfektionisti. "Tiedän hänen tavat hyvin, hän on nimittäin minun isäni". Baton Rougessa kaikki sujui ongelmitta. Yksi ongelma tuli vielä ennen kuin pääsimme pois Amerikoiden puolelta. Baton Rouge on Louisianan pääkaupunki ja sijaitsee aika lailla sisämaassa, mutta isoillakin laivoilla sinne pääsee Missisippi jokea myöten. Kun lähdimme Baton Rougesta kohti Bilbaoa otimme polttoainetta New Orleansin kohdalla. Ankkuroimme Missisippi joelle ja pieni tankkilaiva toi meille polttoainetta. Tämän jälkeen ankkuri ylös, ja kahden viikon matka Bilbaoon jatkui. Ongelma oli että kukaan ei tullut ajatelleeksi että viimeksi kun palolinjaa käytettiin, oli kun tankkien pesujen aikana edellisen öljylastin jäämiä siirrettiin viimeiseen pestävään tankkiin, maihin pumpattavaksi, niitä siirrettiin käyttäen palolinjaa. Kun ei ollut tarpeeksi letkuja ja putkia. Ankkurikettingin pesulaite käyttää merivettä joka otetaan palolinjasta. Kun ankkuria nostettiin, Missisippi joen paksu pohjamuta vaati perusteellisen kettingin pesun. Kun pesu aloitettiin niin pesusuuttimista ei tullutkaan merivettä vaan öljyä. Koska oli hyvin pimeä yö eikä muita ollut lähellä niin jatkettiin pesua öljyllä, voimakas Missisippi joen virta vei öljyt nopeasti pois rikospaikalta. Ajateltiin että eihän meidän pienessä palolinjassa voi niin paljon öljyä olla, mutta sitä oli. Pimeyden ansiosta tapaus ei koskaan Jenkeille paljastunut.

Perillä Bilbaossa joudumme moneksi päiväksi ankkuroimaan sataman lähelle odottamaan laituripaikkaa.

Ihmettelimme ettei agentti tullut ankkuripaikalle tekemään maahantulo - selvityksiä, niin että porukka pääsisi maissa käymään. Kiihko päästä maihin oli kova. Tuntui siltä kun olisimme melkein kotona, oltiinhan vihdoin kotona Euroopassa. Syy selvisi vasta purkaus- laiturissa kun agentti teki maahantulo selvitystä. Agentti suositteli ettei päästettäisi porukkaa maihin koska kaupungilla oli suuret mielenosoitukset joissa vaadittiin Baskimaan itsenäisyyttä. Viime aikoina joka päivä mielenositukset olivat muuttuneet mellakoiksi ja ensi apu asemat oli täyttyneet loukkaantuneista. Osa porukkaa oli asiasta tietämättöminä rynnänneet maihin heti kun se oli mahdollista. Kun tämä porukka monen tunnin juhlimisen jälkeen palasi laivalle niin he olivat vahvassa humalassa ja aivan märkinä.

He tulivat vain vaihtamaan vaatteita, ja kertoivat että torilla on kesä karnevaalit jossa lauletaan ja heilutetaan lippuja ja ruiskutellaan vettä. Ja kaikilla on hirveen hauskaa. Lehdillä oli taas eri kuva hauskoista karnevaaleista. Mellakkapoliisit yrittivät taltuttaa väkivaltaista mielenosoitusta palokunnan vesitykeillä.

7.7.2022