Muistoja Ukrainan Odessasta

Olen ollut töissä kahdessa tankki - laivassa jotka olivat pääasiassa Mustanmeren - Suomen välisessä liikenteessä. Lastasimme dieselöljyä mustanmeren eri satamista Suomen eri satamiin. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joka oli raakaöljylasti Novorossijskistä Naantaliin.

Ainoa satama Ukrainassa (Ukrainan Neuvostotasavallassa) jossa kävin oli Odessa. Vain ensimmäisellä käynnilläni Odessassa minulla oli mahdollisuus käydä maissa. Ensimmäiset ihmiset joita tapasin oli maahantulo viranomaiset. Samanlaisia tiukkoja virkamiesmäisiä he olivat kun muuallakin Neuvostoliitossa. Hyvin mahdollista että he olivat Venäläisiä eikä Ukrainalaisia. Kun pääsin maihin niin jo satamassa totesin tulleeni eri maahan, kun muissa Mustanmeren satamissa, tai kun muissa Neuvostoliiton satamissa. Kaikkialla oli valoisaa, puhdasta ja hyvää järjestystä. Rakennukset oli vanhoja mutta kauniita. Niitä ei oltu korvattu rumilla betoni-kolosseilla, niin kuin monissa muissa paikossa. Monet kadut olivat leveitä bulevardeja joissa runsaasti palmuja ja kaikenlaisia istutuksia. Keskikaupungilla ei ollut mitään raskasta teollisuutta, eikä siis savua, nokea tai pahaa hajua. Mutta pieniä verstaita ja käsityöläisten pajoja oli paljon. Ehkä syy piilee siinä että Odessaa oli kehitetty silmälläpitäen Venäläisiä turisteja. sillä turisteja siellä oli paljon. Elämä kapakassa oli kuitenkin samanlaista riemukasta hauskaa kuin muiden slaavilaisten kansojen keskuudessa. Muutaman vodkan jälkeen ollaan niin kavereita kaikkien kanssa ja käydään vilkasta keskustelua, vaikka mitään yhteistä kieltä ei ole, niin kaikki ymmärtävät kaiken ja kaikilla on hauskaa. Ja vodkaa virtaa suunnattomia määriä. Yksi syy hyvään vodkan sietokykyyn, näillä kansoilla, lienee siinä, että kun juodaan, niin myös syödään, ja paljon, ja rasvasta raskasta (2000 luvun mittapuun mukaan) epäterveellistä ruokaa. Ja päälle runsaasti makeaa jälkiruokaa.

Ensimmäinen muisto tavallisista Ukrainalaisista syntyi heti kun pääsimme sataman portista kadulle oli lauma n.10 vuotiaita poikia jotka liittyivät seuraamme ja huutelivat selvällä Suomen kielellä: Suomi poika, Suomi poika, nylon paita, nylon paita, ei Anttila, ei Anttila. Pojat siis halusivat ostaa nylon paitoja, joita Neuvostoliitossa ei ollut myytävänä, ja jotka olivat heidän mielestä oli ihmeellisiä siksi että niitä ei koskaan tarvitse silittää. Siinä vaiheessa Suomessa nämä hiostavat inhottavat vaatekappaleet olivat jo poistumassa muodista. Pojat olivat myös laatutietoisia, sillä halpaliike ketju Anttila teetti omalla Anttila merkillä nylon paitoja jotka olivat huonolaatuisia. 

18.3.2022