Olin 70 Luvun alkupuolella Yliperämiehenä Suomalaisessa tankkilaivassa jonka omisti suuren monikansallisen öljy-yhtiön Suomen laivanvarustamo. Kaksi heidän laivaa oli aikarahdattu saman firman Euroopan laivanvarustamolle. Se oli kätevä tapa siirtää rahaa Suomesta Eurooppaan tai päinvastoin. Riippuen tilanteesta päivävuokra saattoi olla 1punta päivässä tai 10 000 puntaa päivässä. Mikään laki ei kiellä tehdä tyhmiä kauppoja. Minun laivani oli erikoistunut kuljettamaan voiteluöljyä. Välillä ajoimme voiteluöljyjä Eurooppalaisen (käytännössä Englentilaistn) rahtauksessa ympäri Välimerta, ne lastattiin Augustassa Sisiliassa sijaitsevasta jalostamosta. Tämän muiston tarina on matkalta jossa oli 3 eri purkaus-Satamaa. Näistä keskimmäinen oli La Goulette Tunisiassa. La Goulette on maan pääkaupungin Tunisin satama. Joka satamassa oli näissä lasteissa esitettävä: tälle satamalle tarkoitettu kaavio siitä mitä lastia laivalla on ja mitkä tankit tyhjennetään tässä satamassa. Tämä käytäntö on sen takia että: Eri laadut ei missään tapauksessa saa sekoittua. Tällä matkalla tuli ensimmäisenä laivalle, lastin vastaanottajan mies, jota emme olleet aikaisemmin tavanneet. Yleensä vastaanottajat ovat olleet asiallisia vaikka ei tunne voiteluöljyjä eikä purkaustapoja erityisen hyvin. Usein on myös kielivaikeuksia, miehet osaavat Arabiaa ja Ranskaa, minä en osaa kumpaakaan. Asiat on kuitenkin saatu hyvin selvitettyä. Tämä uusi mies oli erilainen. Hän oli Italialaisittain, mutta räikeän värikkäästi, pukeutunut. Jatkuva hymy ulottui korviin asti mutta oli teennäinen. Hän tahtoi antaa kuvan hyvästä englannin kielen taidosta, sekä eri voiteluöljyjen tuntemisesta. Hänen englannin sanavarastonsa oli kuitenkin hyvin rajoittunut. Miehen joka toinen lause oli: Yess, yess I know, I am lubricants expert. Annoin hänelle kaavion lastitankeista. jota hän hyvin keskittyneesti tutki. Joillakin laaduilla on pitkät nimet ja sen takia käytetään yhdessä sovittuja lyhenteitä. Esimerkiksi tässä kaaviossa esiintyviä nimiä: EBLA = Esso Base Light A, EBMB = Esso Base Medium B, EP 60 = Esso Pale 60.

Joka lastilaadun kohdalla hän sanoi: This is (esimerkiksi) Esso Base light A, Tai Esso Base Medium B, Yess, yess I know all. Sitten mies pysähtyi #2 keskitankin kohdalle. "What you have here"? Laukaisin hänelle vitsin. "That is of course Esso Medium Pale Turbo Y". Mies ei ymmärtänyt vitsiä vaan vastasi. "Yess, yess I know, you also have the Turbo Y".

(Turha huomautus: Mitään Esso Medium Pale Turbo Y laatua ei tietenkään ole olemassa. Ja emphty tarkoittaa tyhjää )

.

Muisto La Gouletten raitiovaunuliikenteestä.

La Gouletten on pieni kylä, mutta siellä liikennöi raitiovaunu. Reitti sillä oli kuitenkin pitkä yli 12 kilometriä. Raitiovaunu ajoi pääkaupungista Tunisista La Gouletteen. Keskellä päivää se ajoi harvakseen ja siinä oli pelkkä moottorivaunu, tai sen lisäksi korkeintaan 1 perävaunu. Silloin kun työt satamassa alkoivat tai loppuivat niin perävaunuja oli 3 tai 4. Silloin kyllä vauhti sillä oli aika hidasta. Suurin osa matkasta oli hiekkaerämaata eikä siellä ollut virallisia pysäkkejä mutta matkalta otettiin jokunen matkustaja, nuoria miehiä usein niin että hidastivat vain kävelyvauhtiin. Raitiovaunut oli saman-näköisiä pieniä ja vanhoja kuin muuallakin Välimeren maissa. Nämä kuitenkin ajoivat kuin raitiovaunun ja paikallisjunien sekoitus. Tunisisssa ja La Goulettessa ajoivat kadulla autoliikenteen seassa mutta erämaassa viivasuoraan, ja pysäkinväli lähes 12 kilometriä.

Tunisian taksimatka muisto.

Noin 10 vuotta Voiteluöljy-laivan jälkeen, lastasimme jäähdytyslaivalla hedelmiä La Goulettessa.

Kaikenlaisia takseja on Tunisissa olemassa. Olimme 4 hengen porukka Tunisissa ja olimme lähdössä takaisin laivalle La Gouletteen. Ei löytynyt millään taksia. Sitten tuli taksi, ihan oikea taksi iso "Taxi" kyltti katolla. Se oli pienin taksi mitä olen koskaan nänyt. Se oli Renault4CV, ns. "Pikku Rellu" 50 luvulta, takamoottorinen kirppu autoksi. Auto joka ihme kyllä Suomessa oli rekisteröity 4 hengelle. 4n mahtuminen tähän autoon vaatii kuitenkin laihaa porukkaa. Taksi kuitenkin pysähtyi ja näytimme sormilla kuskille että meita on 4. Kuski vain sanoi: Oui, Oui. Tuli mieleen eräs 7 hengen Rättisitikkamatka, yhtä ahdasta oli sillä auto oli pienempi. Mutta matka oli pitkä.

Yksi muisto joka etäisesti liittyy Tunisiaan mutta ei ole varsinainen merimiestarina tapahtui Helsingissä. Löysin laivalta tuotujen tavaroiden seasta muutamia suuria Tunisialaisia seteleitä, ei ollut mitään muistikuvaa paljonko rahaa tämä oli mutta koska setelit olivat isokokoisia niin ajattelin että niistä voisi maksaa vaivan vaihtaa ne Suomen markoiksi. Kun olin Helsingin keskustassa menin linja-auto aseman lähellä olevaan pankkiin ja annoin Tunisian rahat pankkineidille. Neitonen katsoi rahoja ja tuli aivan punaiseksi, sitten hän katsoi minua ja tuli aivan valkoiseksi. Sitten hän sopersi minulle varovasti: "Juu spiiik enkliss"? Vastasin hänelle Suomeksi: Kyllä minä puhun Englantia mutta mielummin nyt Suomea. Onnellisena minun kielitaidostani sain sitten häneltä hyvää palvelua, paitsi että hän valitettavasti ei voinut vaihtaa minun seteleitäni koska Tunisian seteleiden maastavienti oli kielletty. Hän tiesi kuitenkin että setelieni arvo oli n. 5 markkaa.

11.11.2021