Muistoja Agadirista 21/1

Olin 90 luvulla töissä Ahvenanmaalaisissa jäähdytyslaivoissa.

Kahdella näistä kävimme Agadirissä. Agadir on suurehko satamakaupunki läntisessä Marokossa, Atlantin rannalla. Nykyään se tunnetaan ennen kaikkea, talviaikaan, houkuttelevana lomakohteena. Tasasen leudon lämpötilan takia. Kesällä lämpötila voi vaihdella, rajusti, lyhyessä ajassa. Kun siellä tuulee Atlantilta lämpötila voi olla alle 20 astetta, kun tuuli kääntyy tuulemaan Saharasta niin 20 minuutin kuluttua voi olla +40 astetta. Kävimme Henrikson Summer laivan kanssa Agadirissä lastaamassa perunoita Belgiaan.

Ja Henrikson Antarctikan kanssa kävimme lastaamassa kalaa ja mustekalaa Japaniin. Hieman varttuneempi kansa muistaa Agadirin nimen 1960 vuoden maanjäristyksestä. Maanjäristys oli 6,7 Richterin asteikolla. Ensimmäisenä tulee mieleen että onhan noita 6,7 järistyksiä ollut, ja on usein selvitty kohtalaisin vaurioin. Vaurioiden vakavuus taloille, riippuu siitä, kuinka monta kilometriä matkaa on järistyksen keskustasta asutukseen, ja siitä kuinka syvällä järistys on. Tässä tapauksessa järistyksen keskusta oli ison kaupungin keskustan alla ja lähellä pintaa. Tästä johtuen koko Agadirin kaupunki tuhoutui täysin. Kaupunki rakennettiin uudestaan, mutta uuteen paikkaan hieman etelämmäksi vahasta paikasta. 1992 Oli vielä näkyvissä raunioita vanhasta sortuneesta kaupungista. Kerran kun kävimme uuden kaupungin keskustassa hotelli - alueella, noin 8 aikaan illalla, niin panin merkille komean pihan takana komeaa talon fasaadia se oli kauttaaltaan tummennettua lasia. Ovessa luki suurin kultakirjaimin "Hotel de Ville" naureskelin ystävilleni että Ville Vallaton on ehtinyt tännekin perustamaan hotellin. Tässä tapauksessa minua ihmetytti että yhtään ihmistä ei näkynyt lähistöllä, ja ovi oli lukossa. Mutta ei ollut merkkejä siitä että hotellissa olisi käynnissä remonttihommia.

Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi että "Hotel de Ville" tarkoittaa kaupungin-taloa.

Kerran Agadirin satamassa laivamme upseerien päivähuoneen oveen koputettiin ja sisään astui paikallinen mies, mies, josta heti ensi silmäyksellä kävi ilmi että kyseinen henkilö on homo- seksuaalinen. Hän ei kuitenkaan ollut sellainen liiottelevan teennäinen elehtiä niin kuin jotkut homoseksuaalit on. Hän ei siis ollut sellainen homo joka saa useimmat miehet inhoamaan homoja.

Hän oli pikemmin hieman ujo, kohtelias ja anteeksi-pyytelevä. Mies tiedusteli ujosti, murteellisella Ranskan ja Englannin kielen sekoituksella, että: Onko tällä laivalla ketään joka osaa Ruotsin kieltä. Konepäällikkö ja minä olimme "Manner - Suomesta", muut Ahvenanmaalta. Konepäällikkö oli Suomenkielinen mutta 100% Ruotsinkielen taitoinen. Kaikkien muiden äidinkieli oli Ruotsi. Koska mies tuntui sympaattiselta niin kerroimme että osaamme ruotsia. Hän pyysi apua tekstin kääntämisessä, kyseessä oli kirje hänelle Tukholmalaisesta asianajo toimistosta. Miehelle oli käynyt ilmi, niin paljon että hänen ystävänsä Tukholmasta oli kuollut. Tapa jolla hän tämän ilmoitti teki selväksi että tämä oli hänelle erittäin traaginen seikka. Käänsimme hänelle kirjeen sisällön, ja teimme sisällöstä myös Englanninkielisen kopion. Kirjeessä ilmoitettiin Gunnar Johanssonnin (en tarkkaan muista nimeä mutta hyvin yleinen ruotsalaisnimi se oli) kuolemasta ja että

Herra Johansson oli testamentannut koko omaisuutensa tälle Agadiriläiselle henkilölle. Asianajotoimiston mukaan muita perillisiä ei ollut. Perintö oli n. 30 miljoonaa Ruotsin kruunua. Asianajo-toimisto tiedusteli koska miehen sopisi tulla Tukholmaan noutamaan perintö. Asianajo toimisto lupasi lähettää lentolipun SAS n toimistoon Agadiriin. Asianajotoimisto kertoi odottavansa vastausta sähkeitse tai kirjeitse tai puhelimella. Neuvoimme miehelle myös että hän voi varmaankin asianajajien kanssa asioida Ranskaksi. Tukholmassa saa hyvinkin tulkkausta Ranskaksi. Otimme osaa miehen suruun ja olimme onnelisia miehen puolesta suuren perinnön takia.

20.1.2022