Merimiehellä oli itseluottamusta

Eräässä Ruotsalaisessa laivassa toimin aikoinaan puolimatruusina, siinä laivassa oli harvinaisen hyvä ruoka. Tämä johtui laivan kokista. Hän osasi loihtia niukoistakin ja usein vanhoistakin ruokavaroista herkkuja. Mies ei kuitenkaan ollut lainkaan kokin näköinen eikä oloinen. Suunnattoman iso mies, ei kuitenkaan lihava vaan pitkä ja lihaksikas. Ja suunnattoman vahva. Isoja kattilallisia puuroa hän käsitteli yhdellä kädellä kuin höyheniä. Hän oli kuin urheilun tietosanakirja. Hän tiesi kaikki maailman olympia ja mestaruuskisojen voittajat ja hyvät sijoitukset ja heidän tulokset. Tämä koski yleisurheilua, nyrkkeilyä, hiihtoa, mäkihyppyä, luistelua ja kaikkia pallopelejä. Ne jotka rakastavat yleisurheilua, eivät useimmiten ole kiinnostuneita moottori-urheilusta mutta meidän kokkimme tiesi kaiken myös siitä. Sen suhteen se oli loogista koska silloin ruotsalaisia oli maailman huipulla, Formula 1 luokassa Ronnie Petterson ja Jo Bonnier, rallissa Stig Blomkvist ja moottori-pyöräilyssä Kent Andersson muutama huippu mainitaksemme. Ja nyrkkeily kiinnostuksen selittää se että mies oli ex. nyrkkeilijä.

Hän oli ollut ruotsin mestaruuden finaalissa raskaassa sarjassa, mutta hävisi. Mutta hän siis voitti ruotsin mestaruuden hopeaa. Ollessamme Venezuelassa niin kokki tiesi että naapurikaupungissa käydään hyvin tärkeä nyrkkeily ottelu.

Muutamat laivanväestä lähti kokin mukaa ottelua katsomaan. Vastakkain olivat luokkansa Etelä- Amerikan mestari Argentiinasta ja Venezuelan mestari. Nyrkkeily piireissä oli selvää että Argentiinalainen oli paljon parempi. Yleisön suosikki oli tietenkin oman maan poika. Ottelu oli siksi tärkeä, että voittaja pääsee seuraavaksi ottelemaan maailman - mestaruudesta. Argentiinalainen oli ylivoimainen voittaja. Häviäjä sai aikamoisen selkäsaunan mutta yleisön rajun kannatuksen avuin pysyi kuitenkin pystyssä koko ottelun. Se oli ihme. Argentiinalainen voitti siis pisteillä vaikka hän oli maineeltaan "tyrmääjä". Venezuelan poika jouduttiin kantamaan pukuhuoneeseen.

Kun olimme New Yorkissa maissa käymässä kokki kertoi että hän kävi joka kerta New Yorkissa ollessaan

Jack Depseyssä. Tämä oli raskaan sarjan nyrkkeilyn maailmanmestarin omistama kapakka. Lähdimme porukalla kokkimme matkaan. Kapakassa kokki opasti meidät määrätietoisesti tiettyyn pöytään. Syvennyksessä oli iso pöytä paksua valkoista marmoria. Joka onneksi oli silloin vapaana. Siinä pöydässä kokki kertoi mitä siinä oli tapahtunut kauan sitten. Pöydässä humalainen mies haukkui tarjoilijaa hyvin kovalla äänellä. Silloin pöydän viereen tuli paikan johtaja omistaja, ja pyysi miestä rauhoittumaan. Jack Dempsey oli suunnattoman iso mies ja silloin vielä tosiaan nyrkkeilymestarin näköinen. Humalainen mies ei pitänyt siitä että toinen sekaantuu asiaan. Hän kehui että hän on Tanskalainen "seilori" joka on kiertänyt maailmaa, ja "että me tanskalaiset ollaan maailman vahvimpia". Jack Dempsey kysyi sitten että: "Etkö sinä tiedä kuka minä olen"? "En minä kaikkia isoja jenkkejä tunne, enkä välitä tunteakaan". Silloin Dempsey antoi miehelle käyntikorttinsa, jossa selkeästi kerrottiin että mies on raskaan sarjan nyrkkeilyn maailmanmestari. Sitten Tanskalainen otti esille kynän ja kirjoitti marmoripöydän kulmaan nimensä: Jens Hansen (en muista tarkkaan nimeä mutta sen tapainen hyvin yleinen tanskalainen nimi se oli). Sen jälkeen Jens Hansen mursi kädellään pöydänkulman jossa oli hänen nimensä, ja antoi "käyntikorttinsa" Jack Dempseylle. Ja tosiaan, meidän pöydästämme puuttui kulma. Tämä kulma oli syvennyksen seinällä olevassa isossa taulussa, siihen oli kirjoitettu koko tämä tarina, ja siinä oli myös iso valokuva jossa merimies ja Jack Dempsey seisovat kaulakkain ja hymyilevät kameralle. Siinä mainitaan myös että Dempsey kutsui uutta ystäväänsä "Kippari Kalleksi" (Popeye the Sailor Man). 

14.11.2022