Matkalla Sisiliaan

Kerran 70 luvulla minun oli tarkoitus palata lomalta laivalleni joka oli tulossa Augustaan Sisiliaan. Minut oli bookattu lennoille Turku-Helsinki-Rooma-Catania. Catania on Augustan naapurikaupunki Sisilian Itärannikolla. Lentokoneenvaihdot Helsingissä ja Roomassa.

Kun minulle oli ilmoitettu matkasuunitelma niin vielä samana päivänä minulle soitettiin varustamosta että minun pitää viedä tavaraa laivalle ja että ne on minulle lähetetty. Minun lennolle oli matkatavaroiden maksimipaino muistaakseni 20 kiloa. Minulle tuli paketti joka painoi lähes 19 kiloa. Se sisälsi kirjoja ja metalli varaosia. Tämän takia minun piti ottaa matkaan ylimääräinen matkalaukku. Laivalta lähetin sitten vaatimuksen korvauksesta ylipainosta tulleista suurista lisämaksuista. Varustamo nurisi sitten että eihän tavarat painaneet edes sallittua matkatavara määrää. He siis olivat olettaneet että minun omat matkatavarat eivät paina mitään ja että heidän runsaat tavarat mahtuu laukkuihin jotka joka tapauksessa otan matkaan. Kun matkustin tähän samaan laivaan ensimmäistä kertaa, muutamaa vuotta aikaisemmin. Niin matka oli myös silloin Augustaan. Matka oli silloin helppo koska matkalla oli mukana laivan yliperämies. Joka tunsi Rooman lentokentän tavat. Minulla oli hämärä muistikuva siitä että kun lento oli tullut ulko-maan liikenteen terminaaliin niin matkatavarat piti kantaa kotimaan terminaaliin ja siellä bookata Catanian lennolle. Siirtymistä helpotti se että maan alla meni tunneli kotimaan terminaaliin ja tunnelissa oli "liikkuva jalkakäytävä". Kun olin Italia tullista saanut matkatavarani niin kysyi virkailian näköiseltä nuorelta mieheltä miten löydän kotimaan terminaaliin. Hän katsoi minua hämmentyneenä, ei ollut ymmärtänyt mitään. Minä puolestani en osaa juuri ollenkaan italiaa. Sitten näytin hänelle matkalippua ja kommenoin sanalla: Catania. Silloin mies ymmärsi ja kutsui luokseen toisen nuoren miehen joka otti minun laukkuni. Näytti hämmästyneeltä niiden painosta, ja lähti nousemaan portaita ylös terminaalin ulko-ovelle. Yritin kysyä että onko tämä reitti kotimaan terminaaliin. Tämäkään mies ei todennäköisesti ymmärtänyt muuta kun italiaa. Ulko oven vieressä oli parkkipaikka. Kantaja avasi siellä olevan henkilöauton takaluukun ja pani laukkuni sinne ja poistui. Jäin auton viereen ihmettelemään. Hetken kuluttua tuli terminaalista 2 miestä ja 2 kantajaa laukkujen kassa. Kantajat pistivät laukut auton takaluukkuun ja poistuvat. Miehet istuivat auton takapenkille. Kohta tuli paikalle mies joka istahti kuljettajan paikalle. Koska matkatavarani oli auton takaluukussa niin istahdin kiireesti auton etupenkille ja kysyin kuljettajalta mitä nyt tapahtuu. Kuljettaja ei todennäköisesti myöskään hän ymmärtänyt englantia. Hän lähti terminaalista moottoritielle. Siellä oli iso kilpi joka monella kielellä sanoi "Tervetuloa Roomaan". Ajattelin että tämä tuntuu mielenkiintoiselta seikkailulta, onneksi Catanian lennon lähtöön on yli 3 tuntia. Auton ajettua moottoritietä vain noin puoli kilometriä, niin vastaan tuli iso tienviitta, jossa luki "Aeropuerto Domestica" tai jotain sen tapaista. Siihen minunkin Italian kielen taitoni riittivät, ja kun auto kääntyi sinne niin kaiken juoni alkoi minulle paljastua. Kotimaan terminaalin parkkipaikalla oli vastassa kantjia jotka ottivat laukut ja katsoivat niissä olevia lippuja, varmuuden vuoksi vielä näytin laukkujani ja sanoin "Catania" kantajat nyökkösivät ja kantoivat laukkuni Catanian lähtöportille. Mitkään näistä toimenpiteistä Rooman lentokentällä eivät maksaneet mitään. Kaikki siis sujui hyvin, vaikken osaa Italiaa ja Italialaiset eivät osaa Englantia, ei siis edes lentokenttä työntekiät. Laskeutuminen Catanian lentokentälle oli sitten myös kertomisen arvoinen juttu. Catanian lentokenttä sijaitsee Etna tulivuoren ja meren välissä. Siten että kiitorata alkaa aivan rannasta ja päättyy siihen mistä jyrkkä vuorenrinne alkaa. Koska yleensä mereltäpäin tuulee ja laskeutuminen tehdään vastatuuleen niin savuavan tulivuoren huipun kohdalla lentokone teki jyrkän äkkisyöksyn ja lensi vuoren rinnettä alas vain muutaman metrin korkeudella ja sitten suorastaan äkkipysähtyi lyhyelle kiitoradalle. Muut matkustajat olivat todennäköisesti kokenut tämän laskeutumisen aikaisemmin koska eivät olleet moksiskaan. Vain minä olin täpärästi välttynyt varmalta kuolemalta. Lentokentällä meidän Augustan agentti oli minua vastassa. Hän selitti että laiva on ankkurissa ja sinne ei pääse. Siksi hän vei minut hotelliin Catanian ulkopuolelle, ja arveli että laiva pääsee huomenna lastaus laituriin ja että hän tulee silloin minua hakemaan. Hotelli huoneessa pistin heti makuulle sängyn päälle, uupuneena Italian seikkailuista. Vapautuneena stresseistä hetikohta nukahdin. Ja sain sitten nukkua rauhassa peräti 20 minuuttia. Minut herätti sama Augustan agentti joka oli minut tuonut hotelliin. Hän selitti että yllättäen laivani oli päässyt laituriin ja alkanut lastaamaan. Ja että laiva pääsee lähtemään jo 5 tunnin kuluttua ja että meillä on nyt kiire laivalle. Puolessa tunnissa pääsimme laivalle, jossa minun käskettiin heti pistämään työvaatteet päälle ja tulemaan töihin.

16.2.2024