M/S Koskenranta

Olin 60 luvun loppupuolella töissä suomalaisessa laivassa joka kuljetti pääosassa sanomalehtipaperia pohjois suomesta keski- eurooppaan. ja joskus välimeren maihin. Paluulastina pohjoiseen oli milloin mitäkin. Laivan nimi oli tähän liikenteeseen vaikea nimi "Koskenranta". Jostain kumman syystä ei muille eurooppalaisille nimi ollut helppo ääntää. Laivan omisti Haukiputaalta kotoisin oleva paperitehdas jonka nimi oli:

"Puttaa Oy". Laivan kotisatama oli Haukiputaa. Yhtiöllä oli edustus- sauna kosken rannalla. Saunan nimi oli loogsesti "Koskenranta".

Sitten laiva myytiin vastaperustetulle Cayman Saarelaiselle yhtiölle jonka nimi oli: "Puttaa Ltd". Laivan kansallisuus muuttui Bahamalaiseksi ja kotisatamaksi tuli Nassau. Laiva sai kuitenkin pitää kauniin nimensä ja liikenne pysyi samana. Myös laivan henkilökunta pysyi samana. Ainoa merkittävä muutos oli että sitten, sekä yhtiöllä että henkilökunnalla veroprosentti oli 0%. Eräs paluulasti väli- mereltä pohjoiseen oli lasti pohjois- Ruotsin "Luulå"n. Luleå:ssa konepäällikkö vaihtui. Eräänä iltana satamassa oli kova pakkanen. Konepäällikkö kertoi lähtevänsä lähi- kioskille ja kysyi lähdenkö mukaan kävelylle. Sanoin että siellä näyttää olevan 17 astetta pakkasta, vähän turhan kylmä. Onko sinne pitkä matka. Se oli minun ensi käyntini Luleå:ssa, joten en tuntenut seutua. Vastaus oli: Ei se on ihan kaupungin tällä laidalla. Siksi suostuin lähtemään lyhyelle kävelylle. 5 kilometrin jälkeen kysyin että onko vielä pitkä matka? Jalkani ovat jo kuluneet polvia myöten? Konepäällikkö sanoi että: tuossa se on aivan vieressä. Ja tosiaan kaupungin valojen kajaistus näkyi taivaalla horisontin takana. Matkaa oli sitten enää toiset 5 kilometriä. Kioski oli valitettavasti suljettu niin että jatkoimme vielä keskikaupungin kioskille. Minun vaatimuksesta, konepäällikön vastustuksesta huolimatta paluumatka suoritettiin taksilla. Myöhemmin minulle selvisi että kone- päällikkö oli maraton- juoksija ja osallistui vuosittain koti- seutujen sekä Heinolan että Hartolan maraton ja juoksu kilpailuihin jotka hän yleensä voitti. Kone päällikkö oli mukava kaveri ja siksi, Luleå:n seikkailusta huolimatta, ystävystymme. M.m. pelasimme shakkia. Ainoa huono puoli shakkipelissä oli että melkein aina minä hävisin. Kunnes, minulle selvisi että kone- päällikkö piti viskistä, minä en eritysemmin pitänyt sen mausta, minä pistin sen takia siihen sekaan runsaasti "Ginger Alea", konepäällikkö tykkäsi viskistä ilman laimennusta. Tästä johtuen minä aloin usein voittamaan pelimme.

22.4.2024