Ivar ja hänen vaimonsa 11/1

Ensimmäinen laiva jossa olin päällikkönä oli norjalaiselta varustamolta ostettu ns. Freedom laiva. Nimi tuli siitä että suunniteltiin että nämä laivat hiljalleen korvaavat niin sanotut Liberty laivat. Liberty laivat olivat sodan aikana n 1940 - 1945 rakennettuja suuria, halpoja laivoja jotka tehtiin hitsaamalla. Ne olivat tarkoitettu sota materiaalin kuljettamiseen. Ennen sitä suurin osa laivoista oli tehty niittaamalla laivanrakennus teräslevyt yhteen. Liberty laivojen piti sopia kuljettamaan kaikenlaisia lasteja. Suurin osa laivoista rakennettiin Yhdysvalloissa. Koska useimmat ihmiset eivät luottaneet hitsaamiseen laivan -rakennuksessa niin arveltiin että laivat kestävät vain yhden tai muutaman lastin kuljettamisen. Useimmat laivat kuitenkin kestivät monta kymmentä vuotta jokunen 50 vuotta. Työnantajani Tuupovaara Zipping osti kimpassa Ruotsalaisen ystävävarustamonsa, Hallstavik Zippingin, kanssa tämän Norjalaisen "Greta" nimisen Freedom laivan. Greta sai pitää kauniin nimensä, ainakin suomenruotsalaisten mielestä nimi oli kaunis, varsinkin jos se sattui olemaan tyttöystävän nimi. Eräällä suomalaisella varustamolla oli 2 tällaista "Hispania Freedom" laivaa. Ne olivat suomalaiselle varustamolle rakennettu ja toimineet suunnattoman monipuolisesti ja hyvin, viimeiset 10 vuotta. Nämä laivat sopivat melkein minkälaisten lastien kuljettamiseen tahansa. Greta oli samaa laivasarjaa kun suomalaiset, Sevillassa Espanjassa rakennetut sisar laivansa. Se mitä Tuupovaara Zipping ja Hallstavik Zipping eivät ottaneet huomioon että laivoja ei voitu verrata keskenään: Koska Norjalaisella varustamolla oli täysin erilainen filosofia kun suomalaisella. Suomalainen varustamo telakoi laivat vuosittain ja kaikki viat korjattiin heti ja pätevintä huoltoa käyttäen. Laivojen huoltoon ja ylläpitoon satsattiin paljon rahaa, ja suunniteltiin että laivoja käytettiin monta kymmentä vuotta. Norjalaiset käyttivät huoltoon ja ylläpitoon minimisummat rahaa. Laivat telakoitiin vain jos sen sai vakuutusten laskuun. Voi siis sanoa että laivat ajettiin loppuun. Ja sitten kun mikään laivassa ei enää toiminut niin laiva joko upotettiin tai myytiin halvalla tyhmille Suomalaisille. Greta oli yritetty upottaa mutta se tehtiin sataman laiturissa jossa oli niin matalaa että vakuutusyhtiö nosti helposti laivan pohjasta ja telakoi sen. Laiva kunto oli karmean huono. Laivaan tuli Kamputsean lippu mutta miehistö oli Suomalaisia Tuupovaara Zippiningin vakituista väkeä. Norjan lipun alla Päällystö oli ollut Norjasta ja miehistö Filppiineiltä. Ensimmäinen lasti Kamputsean lipun alla oli sanomalehti paperia Hangosta Sydeyhyn Australiaan. Oli helmikuu kun tultiin Hankoon. Laiva ei ollut jäävahvistettu, eikä muutenkaan suunniteltu jäissä ajamiseen. Se talvi oli jo helmikuussa Itämerellä erityisen vaikea jäätalvi. Ennen Hankoa jäät vääntelivät potkurinlapoja niin että ajaessa oli koko laivassa outoa tärinää. Tätä tärinää kesti vuoden verran, eli telakointiin asti. Ensimmäinen matka oli pitkä ja ilmojen suhteen rauhallinen joten onneksi oli aikaa korjata pahimpia vikoja ja puutteita. Koko ajan oli suunnattoman paljon töitä, joka teki yhdestä alkoholistin ja muista hermo-raunioita. Kun porukalla oli työsopimuksen aika täytetty niin suurin osa porukasta halusi kiihkeästi pois "Stressi-laivasta". Silloin olimme sopivasti Filippiineillä ja pestasimme laivalle takaisin Filippiiniläisen miehistön joka oli jäänyt työttömäksi kun laiva myytiin. Päällystöönkin tuli 2 "Filippiinoa", loput päällystöä tuli Suomesta Tuupovaara Zippingin väkeä ja Ruotsista Hallstavik Zippingin väkeä. Kun tuli vuoden kuluttua porukanvaihto niin laivan maine oli jo Suomessa, ja erityisesti Tuupovaarassa niin "Raskaan raatajien ruumisarkku" että halukasta porukkaa ei tahtonut löytyä, paitsi sellaisia joille ei muista yhtiöstä huonojen kokemuksien takia löytynyt töitä. Sen takia laivaan tuli enemmän Hallstavik Zippingin väkeä. Yksi heistä oli Yliperämies Ivar Hamnpåle. Ivar oli mielenkiintoinen persoona. Monellakin tavalla. Hän oli n. 50 vuotias ja syntynyt ja kasvanut Monte Negrossa silloisessa Jugoslaviassa. Ja tehnyt hienon uran Jugoslavian laivastossa. Ja oli nopeasti ylennyt korkeaksi upseeriksi. Hän oli mm. osallistunut sotaan. Hän oli nimittäin ollut neuvonantajana Israelin laivastossa, ja sotalaivassa merellä kun 7 päivän sota alkoi. Virallisesti ulkomaalaisena hän ei saanut osallistua sotatoimiin, mutta neuvonantajana hän neuvoi: Kuinka arabi sotalaivoja upotetaan. Hän onnistui tässä loistavasti. Jugoslavian sisällisotien takia Ivar muutti Ruotsiin. Ja peittääkseen sota laivasto menneisyytensä hän muutti sekä etu että sukunimensä ruotsalaiseksi. Kuitenkin aika lähelle hänen Jugoslaavialaisia nimiään. Ruotsissa hän pestautui kauppalaivastoon perämieheksi, ja loi uraa tankkilaivoissa. Erityisesti hän erikoistui kemikaali-tankkilaivoihin. Kuljetettuaan monta vuotta paljon vahvoja myrkkyjä hän päätti, terveyttään varjella, ja siirtyä kuivarahti laivoihin. Ivar oli naimisissa Monte Negrossa opettajan kanssa, ja heillä oli 2 lasta. Monte Negrolaisen vaimon kanssa tuli avioero. Tämä myöskin vaikutti päätökseen muuttaa Ruotsiin. Avioero tuli vaimon pikkumaisesta mustasukkaisuudesta. Kun kävi ilmi että Ivarilla oli muita vaimoja. Ivar oli ollut muutaman vuoden Leningradissa laivaston sotakorkeakoulussa ja siellä mennyt aivan virallisesti naimisiin Venäläisen opettajan kanssa. Heillä oli 2 lasta. Myöhemmin Ivar oli ollut laivasto neuvonantajana Puolassa ja siellä mennyt naimisiin Puolalaisen opettajan kanssa. Heillä on 2 lasta. Nykyään Ivar käy säännöllisesti Puolassa hammaslääkärissä koska se niin paljon halvempaa kuin Ruotsissa. Israelissa ollessaan Ivar meni kihloihin juutalaistytön kanssa. Ivar ihmetteli että onkohan Monte Negrolainen vaimo salaa rotusortaja kun ei hyväksynyt kihlattua juutalais-morsianta. Eikä heillä ollut edes lapsia. Ivar oli lyhyen aikaa asunut Tukholmassa kun hän meni naimisiin Englantilais-taustaisen englannin kielen opettajan kanssa. Heillä on nyt 2 lasta. Kun olimme Rotterdamissa telakalla niin Ivarin kihlattu morsian oli koko telakka ajan laivalla Ivarin luona. Kyseessä oli Itävaltalainen Englannin kielen opettaja Wienistä. Joku saa ehkä näiden "vaimojen" kertomusten takia kuvan miehestä joka ei arvosta naisia ja hylkää lapsia. Ei, ei sinnepäinkään. Käsittelin laivalta lähtevää postia. Ivar kirjotti jatkuvasti paksuja kirjeitä kaikille nykyisille vaimoilleen ja ex. vaimolleen. Niidenen lisäksi kahdelle kihlatulle morsiamelle. Joka satamassa Ivar kävi maissa ja osti suuret määrät lahjoja jotka lähetti vaimoille ja lapsille. Ivarin palkasta ei koskaan jäänyt mitään säästöön, koska joka kuukausi hän lähetti suuret summat rahaa kaikille vaimoilleen. Jatkuvasti Ivar kertoi minulle ja monelle muulle ihanista vaimoistaan ja ihanista lapsistaan. Aivan selvästi hän rakasti aidosti näitä kaikkia.

Ivar oli hauska seuramies ja sekä päällystö että miehistö rakasti häntä. Perämiehenä ja varsinkin kuivarahtilaivan yliperämiehenä hän kuitenkin paljon keskitasoa heikompi. Monissa lastiasioissa hän oli aika ulalla. Huomasi selkeästi että hän oli "tankkilaiva-mies.

Hän ei arvostanut pelkästään omia vaimojaa: se kävi ilmi kerran kun hän ojensi minulle kondomin kauniilla helmiäis-koristeellisellä lautasella. Ja sanoi: Tämä on sinulle ja vaimollesi. Otin kondomin lautaselta ja kiitin. Ivan sanoi: Lautanen myös, kondomi on sinulle lautanen on vaimollesi.

Ja lopuksi: Noin 5 vuotta sen jälkeen kun olin siirtynyt pois Greta laivasta niin kuulin ystävältäni maininnan josta halusin kuulla lisää ja yksityiskohtia. Ystäväni kertoi että hän oli ollut Lontoossa Gravesendin satamassa paikallisessa ravintolassa kihlajais juhlassa. Ja hauskaa oli ollut. Kihloihin oli mennyt Ruotsalainen Jugoslaavialais taustainen kemikaalitankkilaivan päällikkö ja Englantilainen opettaja. Kyseessä ei voinut olla Ivar, hän oli yliperämies, ja siirtynyt pois kemikaalitankkilaivoista. Sen lisäksi hän on jo onnellisesti naimisissa Tukholmassa, Englantilaisen opettajan kanssa.

4.11.2021