IL MARIO

Hänen lempinimeksi jäi Il Mario.

Lempinimen synnystä tuonnempana.

Kun häneen tutustuin niin olin ensimmäistä kertaa kuivarahtilaivassa perämiehenä.

Olin ollut pitkään perämiehenä tankkilaivoissa. Muutaman vuoden myös yliperämiehenä.

m/s Andrewin päällikön etunimi oli Ilmari.

Silloin hänen lempinimensä miehistön keskuudessa oli "Palonki", se tuli laivojen ruotsinkielisten käyttämästä lempinimestä "Ballongen" (Ilmapallo). Tämä viittaa hänen ulkonäköön. Hänen strateeginen mittansa oli 150 joka oli hänen pituutensa senttimetreissä, ja hänen painonsa kiloissa ja hänen vyötärön ympärys-mittansa senttimetreissä. (Kaikki miehistön arvioita.) Hänen älykkyys osamääränsä ei kuitenkaan ollut 150 lähellä. Älykkyys osamäärltään hän hän ei ollut pääliköiden korkeinta tasoa. Mitä todennäköisemmin hän oli edennyt urallaan nopeasti samalla tavalla kun minäkin, aikana jolloin alkoholinkäyttö laivoilla oli rajua, Ilmarin alkoholin käyttö oli hyvin vähäistä. Se rajoittui tilaisuuksiin jolloin se edustus tehtävissä oli pakollista. Oli kuitenkin niin että hänellä oli jonkin verran kompleksejä ulkomuodostaan, sekä pituudesta että painostaan. Kerran laivan 3s Perämies seisoi hänen takanaan, molemmat kiikaroimassa samaa kohdetta. Kun päällikkö huomasi tämä niin hän siirtyi hieman sivummalle. Jolloin perämies sanoi OK, Ok, minä näen hyvin sinun ylitse. Tästä lähtien Ilmari inhosi tätä perämiestä. Hän mm. sanoi että tämä tyhmä mies on kolmantena perämiehenä uransa huipulla. Tätä lausetta muistelin kun 10 vuotta myöhemmin kuulin että sama mies oli tullut ison valtameri- laivan päälliköksi. Hyvin ymmärrän että tämä mies ei kauan viihtynyt tässä laivassa.

Kerran minun perheeni oli laivalla käymässä.

Tyttäreni oli n.5 vuotias, kun hän keskusteli Ilmarin kanssa niin, yhtäkkiä hän kosketti sormella tämän vatsaa ja sanoi: "Sinulla on iso pömppömassu". Minä kuulin tämän ja kauhistuin. Tuleeko nyt lapsen pahoinpitely ja minulle potkut vai jotain pahempaa. Mutta Ilmari vain naureskeli ja sanoi: "Niin, eiks ookkin". Hän rakasti lapsia ja heille kaikki sanomiset olivat sallittuja. Myöhemmin Ilmari kehui minulle että "Sinulla on sitten kiva tytär".

m/s Andrew lastasi hyvin usein Paperia suomalaisista satamista. Muutamissa lastaus ja purkaus satamissa paperi rullia voitiin kuljettaa liukuhihnoilla. m/s Andrewissa oli sivuportit joista liukuhihnan sai sisään lastiruumaan niin että lastiruuman luukut voitiin pitää kiinni lastauksen aikana. Tämä teki sen että tihku- sateella voitiin lastata tai purkaa. Jos liukuhihna oli katettu niin kovemallakin sateella voitiin lastata tai purkaa lastia. Tähän liittyi kuitenkin yksi ongelma: Liukuhihna ei saanut koskettaa laivaa. Laiturin reunan jälkeen liukuhihnan on oltava "ilmassa". Lastiruuman puolella trukit ottivat paperirullat hihnalta ja veivät paikoilleen.

Tämä oli nopea ja kätevä lastaus ja purkaustapa. Ongelma kuitenkin tuli siitä että kun lastattiin korkeita paperirullia niin laivan sivuportit olivat niin korkeat että liukuhihna ja paperirulla juuri ja juuri mahtuvat siitä sisään. Tästä johtuen laivan korkeus ja asento oli jatkuvasti pidettävä sellaisena että portin alareunan oli oltava hyvin lähellä liukuhihnaa, muttei saanut missään tapauksessa koskettaa sitä. Tämä vaati laivan syväyden jatkuvaa säätelyä pumppaamalla painolastia (merivettä) laivaan tai laivasta ulos. Laivan syväys muuttuu tietenkin kun lastin paino laivassa muuttuu. Ja meriveden korkeuden muuttuessa. Merivesi nousee ja laskee joskus kovaa vauhtia varsinkin satamissa jossa on isot vuorovesi vaihtelut. Joskus kun laivan asennon säätämisellä oli kiire niin laivaa kallistettiin laivan nostureilla. Laivaa kallistettiin laiturille päin kiinnittämällä nosturin koukku laiturille ja vetämällä. Tai meren puolelle ottamalla koukussa olevaan isoon astiaan vettä merestä ja pitämällä tätä painoa mahdollisimman sivulla. Kun perämiehet oppivat nämä systeemit niin kaikki sujui hyvin ja keskeytykset työssä oli harvinaisia. Oltuani 2 kuukautta laivassa minut kutsuttiin päällikön luokse ja Ilmari ilmoitti että yliperämies lähtee tänään lomalle ja sinä olet tästä lähtien yliperämies. Muistutin päällikköä siitä että kokemukseni kuivarahtilaivan perämiehenä on vain 2 kuukautta. Olen edelleen taidoiltani tankkilaiva mies. Ilmarin kommentti tähän oli että sitä tässä laivassa juuri tarvitaankin. Laivan asennon säätämistä pumppaamalla. Hyvin kaikki sujui. Seuraava laivani samassa firmassa oli jäähdytyslaiva ja siinäkin sain lyhyen ajan kuluttua ylennyksen yliperämieheksi. (Nähtävästi Ilmari oli minusta antanut hyvät arvioinnit m/sAndrewista.) Aika nopeasti sen jälkeen myös Ilmari sai siirron tähän jäähdytyslaivaan.

Tämä oli Ilmarilla ensimmäinen jäähdytyslaiva. Sen lisäksi hänen englannin- kielen taitonsa oli joskus riittämätön. Kaikki lastia koskevat viestit hän antoi heti minulle. Hyvä esimerkki tästä on: Kun muutamaa päivää ennen satamaan tuloa oli meille tullut teleksi jossa englanniksi meille muistutettiin että kaikki laivan lastitilat on, satamaan tullessa oltava esijäähdytetty (precooled) +4 asteen lämpötilaan, ei yli, eikä alle. Kun lastin toimittavat miehet sitten satamassa, kyselivät tästä Ilmarilta hän ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Minut kutsuttiin paikalle ja selitin päällikölle mistä oli kyse. "Jaa sitäkö se prekååled tarkotti"? Vakuutin miehille että kaikki lastitilat on +4 asteen lämpötilassa. "Voitte tulla katsomaan meidän antureiden lämmöt, ne nähdään kaikki komentosillalla". "Tai sitten, voin ne printata teille, mutta siinä menee aikaa". Yksi miehistä tuli kanssani komentosillalle ja oli hyvin tyytyväinen nähtyään laitteemme, ja lämpötilat. Hän sanoi että heidän uskonsa tähän laivaan oli alkanut horjua kun päällikkö oli asioista aivan ulalla. Tarkoitus oli pitää lastiruumien luukut suljettuna koko ajan ja lastata pienistä sivuporteista niin että lämpötila pysyy tasaisesti lähes +4 asteessa. Kun satamatyöläiset tulivat laivaan, ja menivät alas lastiruumiin niin tulivat kiireesti takaisin ylös sieltä. Ja valittivat että siellä on kylmä. Heidän työehtosopimuksensa sanoi että heidän ei tarvitse tehdä töitä alle +15 asteen lämpötilassa. (Tervetuloa Kemin satamaan sydän- talvella silloin kun joka paikassa on -27astetta pakkasta). Lastinantajat kutsuttiin paikalle. Sitten määrättiin että luukut auki ja odotettiin että lastiruumissa missä työskenneltiin on +15 astetta.

Siihen meni odotusaikaa yli 2 tuntia.

Kerran kun olimme kolmatta päivää Buenos Airesin satamassa laivalle tuli 3 henkilöä jotka kyselivät Il Mariota. Olimme ihmeissämme ei täällä ole ketään Il Mariota. Kolmikko oli 2 huomattavan kaunista naista ja 1 ihmeellinen boheemi jolla pitkä tukka ja parta. He selittivät että olivat eilen tutustuneet Il Marioon ja hänen sanoneen olevan "commondoore" Benita laivassa. Kun edelleen ravistelimme päätä niin he selittivät miehen ulkonäköä ja meille syttyi heti että kyseessä oli Ilmari. Sitten selitimme ettemme heti ymmärtäneet kun te lausutte nimen Argentiinalaisittain. "Onko hän tosiaan päällikkönne". "Kyllä hän on tosiaan päällikkömme". Siitä lähtien päällikkömme oli: Il Mario.

22.4.2024