Ghanassa

Ghana on tasavalta läntisessä afrikassa Norsunluu Rannikon ja Beninin välissä. Ghanan tärkein satama on Tema. Maantieteellisesti Teman kaupunki on tunnettu siksi että se sijaitsee "nolla meridiaanilla" eli "Greenwichin meridiaanilla". Tarkalleen Greewichin meridiaanilla oli Temassa iso hotelli nimeltään "Meridian hotel" hotellin baarissa oli lattiaan maalattu viiva, nolla meridiaani. Me merimiehet kävimme joskus hotellin baarissa ja hypimme viivan yli huudahdellen "nyt olen läntisellä pallon-puoliskolla" ja sitten "nyt olen itäisellä pallon-puoliskolla".

80- luvun alussa olin töissä m/s Abdullah Express laivassa. Laiva oli ostettu siten että ruotsalainen omistaja

"Tjörn Rederi Ab" kertoi olevansa kovassa käteisen tarpeessa ja joutui myymään tuottoisan laivansa suomalaispankille. Laivakauppa tehtiin siten että laiva myytiin roimaan ylihintaan ja ruotsalais varustamo maksaa liiat takaisin, rahtaamalla laivan tuplahintaan, verrattuna normaaleihin rahtaus hintoihin, 5 vuodeksi. Laiva oli tämän ruotsalaisen varustamon tytäryhtiön, Englantilaisen, West Africa Linen liikenteessä. West Africa Linen toimitusjohtaja ja osaomistaja oli Ghanalainen

Mr. Abdullah Bandar. Siitä laiva oli saanut nimensä.

Laiva saa jatkaa samaa liikenettä samalla nimellä, ainoastaan kotipaikka vaihtuu Skärhamnista Tuupovaaraksi. Muutaman kuukauden kuluttua Tjörn Rederi Ab teki konkurssin. Rahat oli loppu. Laivakaupasta saatu kova hinta oli käytetty West Africa Linen kehittämiseen.

Tämä yhtiö oli nykyään täysin Mr. Abdullah Bandarin omistama. Mr. Abdullah Bandar otti yhteyttä laivan omistajaan ja kertoi että oli kuullut että teillä on meille sopiva laiva ilman rahtausta. Olemme halukkaita rahtaamaan laivan. Normaaliin rahtaus hintaan tietysti. Näin siis jatkettiin, niin kuin ennenkin, paitsi että suomalaispankki oli tehnyt ennätystyhmät laivakaupat.

m/s Abdullah Express oli liian pitkä Teman satamaan. Siellä ei ollut niin pitkiä laitureita. Laiva kiinnitettiin siten että ankkurit laskettiin sopivalle etäisyydelle toisistaan ja sitten peruutettiin lähelle laituria, kiinnitys köydet kiinni laituriin, ja perärampit laskettiin laiturille. Tämä opittiin tekemään sujuvasti kun se tehtiin muutamassa paikassa joka matkalla. Yksi luotsi oli sellainen joka tullessaan laivaan sanoi "good morning" seuraavan mitä hän sanoi oli "goodbye" lähtiessään. Hänet luokiteltiin hyväksi luotsiksi ja mukavaksi mieheksi, koska hän ei sekaantunut asioihin joita ei ymmärtänyt.

Monista tarvikkeista oli siihen aikaan pulaa Temassa ja todennäköisesti koko Ghanassa. Yksi tarvike oli pullot. Yksi luotsi lähti komentosillalta ja käveli roskiksen ohi niin huomasi roskiksen vieressä runsaasti pulloja. Hän tuli kysymään: Saako hän ottaa meidän poisheittämiä pulloja? Hän otti niin monta pulloa kun pysti kantamaan. Tunnin kuluttua oli paikalla kaikki luotsiaseman luotsit kassien kanssa keräämässä kaikki pullot. Vaikka enään ei ollut pulloja niin tunnin kuluttua tästä oli varmaan 50 ihmistä penkomassa meidän roskiksia. Melkein kaikki meidän roskat kelpasivat heille.

Toinen tarvike josta Temassa oli kova pula oli tulitikut. Jos joku Teemassa löysi tulitikkuja niin ne olivat suunnattoman kalliita. Tarinat suomen kauppalaivastossa kertoo että koko Abdullahin miehistö juhli maissa Temassa yhden tulitikku puntin myynnistä saaduilla rahoilla. Tarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se on kuitenkin saanut alkunsa siitä että tietäen tulitikkujen hinnat Temassa, konepäällikkö osti Englanissa laivakauppiaalta tulitikkuja, ei yhtä punttia, vaan koko laatkon, 100 punttia. Teemassa hän helposti myi kaikki tulitikut. Euroopan rahaa vastaan hän myi tai lainasi paikallista rahaa kaikille jotka lähtivät maihin ostoksille tai juhlimaan.

Maaperä Teman satamassa ja suurimassa osassa kaupunkia on tummaa punaruskeaa erittäin hienorakeista hiekkaa. Sadeaikaan satamassa purkaustöitä vaikeuttaa se että satamassa ei ole mitään päällystettä, ei laitureilla eikä teillä. Erittäin runsaat sateet ja hieno hiekka tekevät koko sataman upottavaksi lieju-lammikoksi. Teman satamassa on paljon rosvoja, laivoista puretuissa lasteissa on paljon arvokasta varastettavaa. Tämän takia satama on pimeän ajan suljettu, ja pimeällä on ulkonaliikkumiskielto. Tätä valvovat kone-pistoolein aseistetut sotilaat joilla on maine: Että ampuvat ensin ja kyselevät vasta sitten. Afrikan satamissa oli sovittu että laivan miehistö käytännössä hoitaa purkauksen ja lastauksen, (hyvää ja verotonta korvausta vastaan) vaikka paikallisia ahtaajia on paikalla. On arvioitu että tällä tavalla satamassa olo aika on 1 päivä, jos kaiken hoitaisi paikalliset ahtaajat, niin satama-aika olisi viikko. Eräänä sadekauden purkaus ja lastaus päivänä Temassa työt olivat pahasti myöhässä koska isojen yksiköiden liikuttelu oli vaikeaa.

Vähän väliä yksiköt juuttuivat mutaan. Sen takia laivan porukka sai erikoisluvan purkaa lastia pimeän aikana. Ja pimeää tosiaan oli, satamassa ei ollut mitään valaistusta, eihän sellaista ollut tarpeen rakentaa, koska satama oli pimeällä suljettu. Eräs yksikkö oli pahasti juuttunut tummaan mutaan ja sen esiin kaivavat miehet oli yltäpäältä tummassa mudassa. Laivan pursimies oli lyhyt leveäharteinen mies joka oli puketunut pelkkiin shortseihin ja saappaisiin, oli hiustensa suojaksi virittänyt rätistä päähineen. Pursimies lähti kesken töiden sivummalle kahden kontin väliin pissalle. Kesken pissaamisen kuului läheltä huudahdus paikallisella kielellä. Ja pursimiehen edellä seisoi sotilas joka tähtäsi konepistoolilla. Onneksi pursimiehelle tuli välittömästi mieleen se miltä hän siellä pimeässä näytti. Salmannopeasti hän repi rätin päästään ja käänsi hiuksensa sotilasta kohden ja haroen vaaleita hiuksiaan huudahti: White man, White man! Vastaukseksi sotilas naurahti Yess, Yess! ja vei konepisoolinsa olalle.

Kun pursimies kertoi tästä niin hän arveli helpottuneena että oli ollut sekunnin päässä kuolemasta.

22.4.2024